Päivän luku - 300 000 vuokratyöläistä

Tänä vuonna Suomessa on tilastokeskuksen mukaan yli 300 000 vuokratyöläistä (ERTO arvioi heitä olevan 3-400 000). Vastaava luku oli Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan vuonna 2006 102 800 vuokratyöläistä (Antti Tanskanen. Vuokratyö väylänä vakituiseen työsuhteeseen?, 2008).

Viimeisen kolmen vuoden aikana Suomeen on siis kehittynyt paitsi massatyöttömyys ja työvoimapula, niin myös vuokratyöläisten määrä on kasvanut yli 100 000 per vuosi.

Staffpointin toimitusjohtajan mukaan (19.5.) tyypillisimmät työsuhteet kestävät 1-3 päivää, mutta yli 4kk työsuhteitakin on.

Lainaan yleisökommenttia YLE:n sivuilta (19.5.)

Nykyajan orja, 18.05. klo 20:17
Pitkän linjan pätkätyöntekijänä (~10 v.) tiedän, että ns. alihankkijoista eli vuokratyöntekijöistä otetaan todella kaikki irti. Jos pystyt antamaan ja osaamaan, kuten vaaditaan saat kannustimena tehdä enemmän töitä, eli enemmän tunteja. Jos sairastut saat usein lähteä aika pian, koska tulijoita riitää. Jos teet virheitä tai teet huonoa jälkeä saat lähteä. Lomaa ei kerry, palkka on 8-10 €. Itse olen jo yli 40 v. joten saan ikälisää.. tuntipalkkani oli sopimuksessa 10 €. Senttiäkään ei tule lisää, paitsi kaikille tuleva indeksikorotus.
Usein työsuhde katkaistaan 4 kk:n jälkeen, syy on helppo arvata.

Tätä on vain pakko tehdä, firmoihin ei pääse sisälle nykyisin kuin alle 30 v. tohtorit 10 v. työkokemuksella, hiukan karrikoiden. Itse olen biologiasta valmistunut FM 8 v. tutkijakokemuksella lääkekehityksestä. Nyt ajan trukkia pätkätyöläisenä heinäkuun loppuun. Ei auta valittaa, sillä työnteko antaa elämään suuren osan sen sisällöstä.

Työttömyys ja työvoimapula - tehdäänkö meistä kaikista vuokratyöläisiä?

Tästä on monesti puhuttu, mutta ensi kerran nään konkreettisia tutkittuja tuloksia tästä. Magdaleena Jaakkola sanoo tutkimuksessaan (2009), että

Vuosina 2010–2025 työikäinen väestö vähenee 265 000 henkilöllä eli noin 17 000 henkilöllä vuodessa, vaikka vuotuinen nettomaahanmuutto olisi nykyiset 7 500 henkilöä.
Suomi on muuttumassa edullisen huoltosuhteen maasta maaksi, jossa ikääntyneiden osuus on Euroopan korkeimpia. 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa vuoden 2006 noin 870 000 henkilöstä puolella miljoonalla 1 370 000 henkilöön vuoteen 2025 mennessä.

Samaan aikaan luemme siis järkyttäviä työttömyyslukuja ja meillä on rakenteellinen työllisyyspula. Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että meistä on tulossa Irlannin kaltainen kahtiajakautunut luokkayhteiskunta, jossa kilpailukykyä ylläpidetään rakenteellisella työttömyydellä?

Se on tietysti selvää, että työläinen, tai nyttemmin vuokratyöläinen, pysyy nöyränä, kun on satojatuhansia työttömiä josta työnantajan ottaa jossei työsuhteen huonontamiset kiinnosta. Toisaalta samaan aikaan normaalit työsuhteet systemaattisesti myydään vuokratyöfirmoille, valtionyhtiöt etunenässä. Onko rakennemuutoksessa kyseessä systemaattinen ja ideologinen yhteiskuntamuutos jossa tahallisesti huononnetaan työläisten oikeuksia?

Jos joudut joka päivä hakemaan työpaikkasi vuokratyöfirmasta, ei sinulla ole oikeutta 8 tuntiseen työpäivään, ei viikonloppuvapaisiin tai lomiin.

Tilastokeskus raportoi:

Työttömyysaste oli syyskuussa 7,3 prosenttia, mikä oli 1,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime vuoden syyskuussa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa oli syyskuussa 192 000 työtöntä eli 21,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Varsinkin miesten työttömyys on lisääntynyt. Työllisiä oli syyskuussa 2 436 000 eli 75 000 vähemmän kuin vuonna 2008 samaan aikaan. Työttömiä on nyt noin 34 000 enemmän ja työttömyysaste kasvoi 1,4 prosenttiyksikköä.
Elokuussa työttömiä oli 203 000 ja työttömyysaste oli 7,6 prosenttia.

YLE

Päivän luku

2/60

Suomella on kuusikymmentä edustajaa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Heistä kaksi, yksi EK:sta ja yksi SAK:n, AKAVA:n ja STTK:n yhteinen edustaja, edustavat suomen työnantajia ja työntekijöitä.

En tiedä, aika virkamiesvetoiselta kuullostaa. Luulisi työnantajilla ja työntekijöillä olevan aika oleellinen rooli ilmastokysymyksissä. Suomen delegaation mielestä ilmeisesti 1/30 osa rooli.

Vahvat kunnat ovat edellytys pitkien listojen vaalijärjestelmälle

Olin Kalevi Sorsa säätiön veropoliittisen työryhmän kokouksessa tänään ja siellä pohdittiin Pertti Sorsan johdolla paitsi koko verojärjestelmän uudistamista, niin erityisesti verotuksen oikeudenmukaisuutta. Selvä tarve on jyrkentää progressiota erityisesti pääoman puolelle ja kaventaa historiallisia etuisuuksia, joita huolellisella verosuunnittelulla pystytään hyväksikäyttämään (=lue väärinkäyttämään). Miksi esimerkiksi listaamattomilla yrityksillä on verovapaus 90 000€ asti osingoistaan (1 milj. € nettovarallisuudesta)?
Noh, yksityiskohtia suunnitteilla olevista malleista, mikro-simuloinneista tai edes keskustelunavauksista on turha lähteä yhdessä blogissa avaamaan, mutta yksi demokratiaan liittyvä suurempi kysymys jäi kaihertamaan ja se on ajatus kunnallis- ja valtionverotuksen yhdistämisestä.
Kunnallis- ja valtionverotuksen yhdistämisessä olisi tietysti se hyvä puoli, että sillä pystyttäisiin estämään tämän porvarihallituksen tasa-verotukseen vyöryttäminen ja palveluiden purkaminen ja kuntien taloudet voitaisiin laittaa tasapainoon. Nythän Katainen luo koko ajan veroaletta rikkaille ja samalla jättää kunnat taloudelliseen ahdinkoon, jotta ne joutuvat nostamaan veroäyriään (Heinäluoman blogi helmikuulta 2009). Ensi vuonna arviolta 180 kuntaa nostaa veroäyriään joko 1% tai enemmän. Samalla uudistuksella loppuisi myös Kauniaisiin tai Naantaliin pako alemman veroäyrin toivossa.
Mutta, ja tämä on mielestäni todella iso "mutta", jos yhdistettyyn veromalliin mennään, niin silloin pitäisi pohtia myös mitä muuta roolia vahvat kunnat meidän yhteiskunnassamme tai demokratiassamme toteuttavat. Ainakin pitkistä listoista puhuminen pitäisi lopettaa, sillä ainoastaan vahvat ja itsenäiset kunnat toimivat Ruotsin kaltaisessa pitkien listojen vaalijärjestelmässä puolueiden tai keskusvallan tasapainottajana. Juuri vahvat kunnat, jotka keräävät verotulonsa itse, on se oleellinen eroavaisuus poliittisissa systeemeissä johon kansainvälisessä demokratiatutkimuksessa viitataan kun etsitään syitä miksi ruotsalainen pitkien listojen malli on toiminut, tai onnistunut vahvistamaan demokratiansa (consolidated democracy). Ja miksi pitkien listojen vaalijärjestelmää pitävä Namibia esimerkiksi ei ole siihen pystynyt.
Montesquieu kirjoitti, ja Aristoteles, Macchiavelli ja John Locke sitä ennen, että vallan väärinkäytön estämiseksi poliittista valtaa on hajautettava (vallan kolmijako -oppi). Maailma on esimerkkejä täynnä, jossa vallan keskittyminen johtaa vääjäämättä huonoon hallintoon. Ja juuri tähän suuntaan menemme Suomessa, jos samanaikaisesti heikennämme kuntien itsenäisyyttä ja siirrymme nykyisestä d'Hontin listavaalijärjestelmästä pitkien listojen vaalijärjestelmään.

Listavaali veisi demokratiamme puolueiden sisälle – ovatko puolueet kuitenkaan demokraattisia?

Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Unto Hämäläinen ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen tai entinen puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta muutama vuosi sitten ovat ehdottaneet Ruotsin kaltaisiin listavaaleihin, tai ns. pitkiin listoihin, siirtymistä vaihtoehdoksi puoluerahaskandaaleista eteenpäin siirtymiseksi. Ehdotuksissa on paljon järkeä, näin on vasemmistosta yleensä toivottu, mutta onko suomalainen demokratia valmis pitkiin listoihin?

Nykyisessä ns. d’Hondtin suhteellisessa listavaalisysteemissämme äänestäjät tunnetusti päättävät paitsi puolueiden kannatuksen myös äänestämänsä ehdokkaan sijoituksen puolueiden listoilla, määritellen siten ulkopuolelta puolueen listan järjestyksen. Pitkissä listoissa jälkimmäinen järjestys määritetään puolueissa sisäisesti ja päätös listan järjestyksestä määritellään yleensä demokraattisesti puoluekokouksissa. Ehdokkaiden järjestyksen valinta siirtyy siis puolueen sisälle. Puoluekokoukset ovat siten mahtavia mediatapauksia, koska niissä todellisuudessa valitaan seuraavat valtionjohtajat.

Käsi sydämelle, kuinka demokraattinen on SDP:n puoluekokousvalinta? Kehitysmaatasoa vai länsimaisen demokratian tasoa; antaisivatko Eurooppalainen vaalitarkkailuryhmä SDP:n sisäisistä vaaleista puhtaat paperit? Minä en kehitysmaita kiertäneenä vaalitarkkailijana antaisi.

Demokratiatutkimuksessa puhutaan yleensä vakaina demokratioina maista, joissa toteutuu paitsi laajat kansalaisoikeudet niin myös laajat äänestysoikeudet sekä tarpeeksi laaja kilpailu eri ehdokkaiden tai puolueiden kesken. Klassikkoesimerkkeinä maista, joissa demokratia ei ole toteutunut ovat kommunistiset maat, joissa oli laaja äänestysoikeus, muttei kilpailua puolueiden välillä. Äänestetään vain yhtä puolueen listaa. Tai sitten yleensä käytetään esimerkkejä Yhdysvalloista, Englannista tai Etelä-Afrikasta ennen kuin äänioikeus annettiin naisille, maata omistamattomille tai kaiken värisille ihmisille. Maissa oli kyllä puolueiden ja ehdokkaiden välistä kilpailua, mutta äänestysoikeuden sai ainoastaan eliitti.

SDP:n puoluekokousehdokkaiden valinnan ongelma on se, että kaikilla jäsenillä ei ole käytännössä yhdenvertaista oikeutta asettua ehdolle puoluekokousedustajaksi. Demokratia puoluekokousedustajien valinnassa toimii Helsingissä ja joissain muissa vaalipiireissä, muttei missään tapauksessa kaikkialla. Lisäksi olemme vuosien mittaan keksineet itsellemme erityisryhmien vaalipiirejä, varmistaaksemme edustuksen heiltä, joka sinänsä on hieno asia järjestölle, muttei millään tavalla kuulu demokraattiseen päätöksentekotapaan. Jokaisen jäsenen äänihän pitäisi olla samanarvoinen.

Pidin ennen viime puoluekokousta pidettävissä valmistelevissa puolueen yhteistapaamisissa muutaman puheenvuoron siitä, että sopuvaaleja ei saisi enää missään SDP:n vaalipiirissä pitää. Perustelin, että se ei ole mielestäni demokraattisen liikkeen tapaista. Tulin kuitenkin tyrmätyksi, koska sopuvaalipiireistä oli ilmeisesti jo sovittu. Älykkönä tunnettu Tuomas Wallgren vaati suoraa vaalia puheenjohtajan valinnasta, mutta vastusti Turun kokouksessa demokraattista puoluekokousehdokkaiden valintaa. Tämä ilmeisesti siksi, että ensimmäisen hän laski tukevan Tuomiojan valintaa puheenjohtajaksi, mutta jälkimmäisen jostain syystä ei. Samassa kokouksessa Uudenmaan piirin Esko Berg puolusti Itä-Uudenmaan vaalipiirin seitsemän ehdokkaan ehdokaslistan olevan demokraattinen. Viisi valitaan Itä-Uudenmaan vaalipiiristä puoluekokoukseen. Epäilin silloin ääneen ja epäilen edelleen, että kaikilla Itä-Uudenmaan jäsenillä ei ole ollut mahdollista asettua ehdolle puoluekokousedustajaksi. Puhumattakaan 19 muusta vaalipiiristä, jossa oli yhtä monta ehdokasta kuin puoluekokousedustajia tuli valittua.

Pitäisikö siis tähän systeemiin siirtää koko Suomen demokratia? Epäilen, että muissa suurissa puolueissa tilanne on vähintäänkin yhtä huono, pienistä puhumattakaan. Kuinka demokraattisesti Perussuomalaiset esimerkiksi valitsevat puoluekokousedustajansa? Tietääkö kukaan – Väittäisin ettei tiedä. Kukaan.

SDP:ssä puhaltaa nyt muutoksen tuulet ja tunnen siitä entisenä nuorena vilpitöntä ylpeyttä. Pidettäisiin nyt kuitenkin edes yhdet demokraattiset puoluekokousedustajien vaalit ensin ennen kuin puhutaan koko demokratiamme siirtämisestä puolueiden sisälle.

Realistista vai idealistista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa?

Pitkään Halosen ja Tuomiojan ulkopolitiikan linjaa on pidetty liian idealistisena ja erityisesti NATO-haukat ovat kutsuneet realismia ulkopolitiikkaamme. Nyt pöytä on kääntynyt, NATOon pyrkivät "realistit" käyvät idealistista terrorismin vastaista sotaa länsivaltojen ja Afganistanin hallituksen puolella Talebaneja vastaan.
Realistista ulkopolitiikkaa olisi nyt vetäytyä sodasta ja Suomen puolustusvoimain keskittyvän suomalaisten ulkoisesta turvallisuudesta huolehtimiseen, sisäasiainministeriön sisäisestä turvallisuudesta huolehtimiseen ja ulkoministeriön käyttävän diplomatiaa työkaluna ennen sodankäyntiä.

Onko Suomi tehnyt mitään diplomaattisia ponnisteluja Afganistanin sodan lopettamiseksi?

Faija palasi Afganistanista ja Kabulista vähän aikaa sitten. Afganistanin sota on sen jälkeen puhuttanut perheessä tavallista enemmän. Lyijyliiveissä ja sotilassaattueissa siellä kuulemma kuljettiin, vaikka ensi reaktio turvallisuustilanteesta oli kuulemma aika rauhallinen. Iltaisin rynnäkkökiväärin pauketta kuulemma satunnaisesti kuului, muttei sen enempää kuin Addis Abebassa 90-luvun puolivälissä. Eikä Addiksessa tai Etiopiassa silloin ollut mitään erityistä konfliktia, Eritrean itsenäisyyttä ja sen luomaa kahnausta tai ikuisen tuntuista Ogadenin vaikeaa tilannetta lukuun ottamatta.
Turvallisuus on kuitenkin suhteellinen käsite. Selvää on se, että rauhaa ei Afganistanissa olla turvaamassa. Ei ole mitään rauhaa jota turvata. On vain hallituksen sota Taliban-oppositiota vastaan. Siviilikriisinhallinta- tai kriisinhallintaoperaatioksikin sotaa on kutsuttu ja kärkevimmät NATOon intoilijat Suomessa ovat vielä muistuttaneet, että YK:n mandaatilla kriisiä siellä hoidetaan. Noh, ehkä ei kaikki heistä ole NATO intoilijoita, Presidentti Halonenkin on antanut painavan tukensa sotimiselle. Häntä ei ainakaan vielä tunneta NATOon Suomea vievänä Presidenttinä.
Nyt myös SDP:n pää-äänenkannattaja Demari ja sen päätoimittaja on liittynyt kuoroon. Päivän otsikko, ”Suomen on syytä pysyä Afganistanissa” ei jätä paljon tulkinnanvaraa asiassa. Motivaatio kommentointiin ja sen ajoitukseen kuitenkin jättää ihmettelemisen aihetta. Miksi Demarin tulee kantaa kortensa kekoon ja miksi nyt? Onko hallitusneuvottelut Kokoomuksen kanssa jo käynnissä, nyt kun Kepu horjuu Vanhasen johdolla ja Demareiden on todistettava vilpitöntä NATO intoa isompansa suosioon pääsemiseksi?
Faijan keskusteluista jäi kerrankin muuten jokin todella viisas oivallus mieleen. Sanoi - perinteisen määritelmän mukaan sota on diplomatian jatke. Jos diplomaattiset neuvottelut eivät johda tulokseen, voi syttyä sota. Nyt tilanne on täysin päinvastainen, ensin soditaan ja sitten vasta harkitaan neuvotteluita.
Onko Suomi tehnyt mitään diplomaattisia ponnisteluja Afganistanin sodan lopettamiseksi?

Is Namibian politics becoming corrupt?

I was joining a nice debate yesterday @Facebook and thought I have to share it. Thanks Mwatile. Here's my comment:

I think the problem with kleptocracy lies not with the individuals who would use their office in politics to enrich themselves, but with the system that enables them. The system of politics that does not have enough watchdogs in place or checks and balances to the power... In that way I agree with Mwatile keeping the leaders accountable.

Therefore, what enables this kleptocracy rather than democracy in Namibia? What is it that destroys emerging watchdog institutions and checks and balances to the power?

G.W.F. Hegel wrote about the state and the executive in the Philosophy of Right, "The efficiency of the State depends upon individuals, who, however, are not entitled to carry on the business of the State through natural [or untutored] fitness, but according to their objective qualifications."

Where do the corrupt government officials and politicians come from, who enables them? Are they selected to their positions of power from their merit or objective qualifications, or something else?

Kleptocracy defined @Wikipedia:

"The effects of a kleptocratic regime or government on a nation are typically adverse in regards to the faring of the state's economy, political affairs and civil rights. Kleptocracy in government often vitiates prospects of foreign investment and drastically weakens the domestic market and cross-border trade. As the kleptocracy normally embezzles money from its citizens by misusing funds derived from tax payments, or money laundering schemes, a kleptocratically structured political system tends to degrade nearly everyone's quality of life.
In addition, the money that kleptocrats steal is often taken from funds that were earmarked for public amenities, such as the building of hospitals, schools, roads, parks and the like - which has further adverse effects on the quality of life of the citizens living under a kleptocracy. The quasi-oligarchy that results from a kleptocratic elite also subverts democracy (or any other political format the state is ostensibly under)"

Ok, so Namibia is not a kleptocracy. But as I concluded in Namibian Democracy Consolidated? It hasn't consolidated it's democracy and not going towards that direction either. The emerging institutions of democracy, such as party structure and the role of opposition, various freedoms and civil liberties and such are not strenghtening. Watchdog institutions are not in place, separation of powers are failing. The list goes on. Moreover, the income differences, mark of a developing country, are increasing since the emergence of democracy 1990. In that sense, it's not suprising that corruption and kleptocratic tendencies are raising their ugly head in Namibia.

It's very unfortunate to the Brave Warriors, but the debate on Mwatile's facebook site gave me some new found hope. For or agains the issues debated there, all these young Namibians cared. And that's what is important.

Päivän luvut

Angolan vientituotto öljystä on USD 50 000 000 000.

Suomi toivoo uusia kauppasuhteita solmittavan Kiinan kanssa
USD 2 000 000 000:lla. Angola ylitti tämän kauppasumman viennillään jo vuonna 2002.

Angolan BKT on 3,4% Suomen BKT:sta.

Suomen virallinen kehitysapu vuonna 2008 oli 830 400 000 € (USD 1,168 Mrd)

Kaksi kolmasosaa Angolalaisista elää alle 2 dollarilla päivässä.

Trade Relations - Numbers in Perspective

Yesterday Prime Minister Vanhanen announced new possible Finnish trade relations with China worth up to 2 billion USD in the coming years. Sounds like a big number, but let’s put it into perspective. It’s a well known fact that China has made a growing effort to increase all relations from trade to political relations with Africa. It is therefore not so surprising that Chinese trade with South Africa far exceeds trade with Finland for example or that trade with Angola is roughly the same. What is surprising however is that when you compare these numbers with the size of the economies of the above mentioned countries, one gets a sense how insignificant relations are between Finland and China or significant relations are for example to Angola. South Africa's GDP is roughly the same as Finland's and Angola's GDP is approximately 30 times smaller or exactly 3,4% of Finnish GDP.

Another number that makes sense is that Chinese trade alone far exceeds the official development assistance (ODA) with Africa. ODA, as it is commonly referred in the professional jargon, to the 40 least developed countries is 34 billion USD. Oil revenue alone to Angola is 50 billion USD. Total ODA from the OECD countries is approximately 105 billion per annum. This in hand just tells you how small portion, less than one third, of the aid actually go to the least developed countries.

Too many numbers? Finnish ODA just exceeds 1 billion USD, because of the favorable USD rate and China just agreed similar trade relations to Britain worth up to 13 billion USD. EU Development Assistance in total is about 60% of the total ODA, and was 60,5billion USD last year, again just little bit over what Angola gets from oil. Oh, and just that reality wouldn’t be forgotten, The Catholic University of Angola estimates that two thirds of Angolans still live with under 2USD per day.

So, what do all these numbers mean? First of course, that the official development aid is like drop in the Ocean, when we’re talking about resources available for development. Then secondly, it means that vast resources for social development would be available, but they’re too unequally distributed. Only the very small elites in Angola benefit from those 50 billion USD per year. Third the Chinese foreign trade numbers mean that they have become far more influential actor in Africa than any of us in the North realize. Fourth, that it is very obvious that the smart money says that the potential investment opportunities are somewhere else than in Finland. Chinese companies or government (it’s hard to differentiate sometimes) certainly don’t seem to think that Finland would be the “most competitive” or most investment friendly country in the World, though World Bank statistics or Prime Minister Vanhanen would so indicate.

Lie, greater lie and a statistic, they say, but behind these numbers there inevitably lies some truth.

Punaisen Ristin inhimillinen kädenojennus Suomen Palloliitolle

Täytyy nyt repiä kaikki ilo irti tästä, jos vaikka saisimme vielä pienen asenteellisen muutoksen aikaan täällä jalkapalloperheessä. Tämä Laila Pullisen suunnittelema pronssinen mitali on kuitenkin arvostettu palkinto ja varmasti yksi hienoimmista huomionosoituksista mitä Suomen Palloliitto on yhteiskuntavastuun saralla 101-vuotisen historiansa aikana saavuttanut. Kiitokset kaikille Rasisti on Reppana- tai Kaikki Pelaa hankkeita tehneille.

Hyvässä seurassa olemme, siitä ei ole kiinni. Vuonna 2007 Inhimillisen kädenojennuksen saivat partiolaiset, vuonna 2006 maahanmuuttajanuorten kanssa työskentelevä sosiaaliohjaaja Mukhtar Abib, vuonna 2005 kriisipsykologi Salli Saari ja vuonna 2004 oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Vuodesta 1989 alkean annetun palkinnon ovat saaneet myös Arkkipiispa Jukka Paarma vuonna 2002 Lähi-Idän rauhan puolesta puhumisesta ja esimerkiksi Raivoisat Ruusut vuonna 2000 ja vuonna 2003 Vaaka ry:lle "minimiäitiyspakkaus" vaate- ja tarvikekassien keräämisestä vauvoille ja lapsille.

Inhimillinen kädenojennus. Hieno nimi. Hieno ajatus.

Rasismi-keskustelusta Hesarissa

Poliisi alkaa seurata tarkemmin viharikollisuutta.

Viharikoksista aletaan pitää Suomessa erillistä tilastoa. Poliisi ryhtyy keräämään tietoja jo tämän vuoden aikana. Viharikollisuuteen luetaan esimerkiksi rasistiset rikokset ja seksuaalivähemmistöihin tai vammaisiin kohdistuneet rikokset.Lue lisää: Helsingin Sanomat 17.5.2009 13:06

Lainsäädännön toteutumista pitäisi valvoa Lari Kangas 17.5.2009 16:18

On hienoa, että poliisiministeriön ylin virkamiesjohto viestii asian tärkeydestä. Ymmärrän myös sen, että johdolle tulee alemmalta tasolta viestiä lainsäädännön tarkentamiseksi. Se on kuitenkin käsittääkseni tekosyy tekemättömyydelle.Ongelma ei ole lainsäädännön puuttumisessa vaan nykyisen, jo olemassa olevan, lain valvonnassa. Tällä hetkellä asian tiimoilta rehottaa laittomuus ja poliisi kääntää vähemmän tärkeäksi mainitut tapaukset systemaattisesti ns. mappiin Ö. Jalkapallo-ottelussa kannattajajoukon toistuva rasistinen laulanta jää tutkimatta, vaikka muuta katsomoa suojaamaan hankitut poliisit siitä omille tahoilleen raportoivat. Selkeä etniseen taustaan perustuva syrjintä kahviloissa tai baarin ovilla jää poliisilta tutkimatta ja Internetissä rehottaa törkeät kunniaa loukkaavat materiaalit Suomesta ylläpidettävillä fasistien nettisivuilla. Nykyisellä lainsäädännöllä syrjintä, kansanryhmää vastaan kiihottaminen ja kunniaa loukkaava herjaaminen on aivan tarpeeksi hyvin tehty rikolliseksi. Ongelma on vain siinä, että perustuslaki, rikoslaki ja erityisesti yhdenvertaisuuslaki eivät nykyisillä poliisin toimilla käytännössä toteudu.Kaikkein ironisinta asiassa on se, että kovaäänisimmät itseään suomalaisuuden kannattajiksi tituleeraavat rikkovat oman 30-luvulta haetun sokean poliittisen ideologiansa takia kaikkein useimmin ja systemaattisimmin meidän kaikkien yhteisesti ja demokraattisesti säätämiämme lakeja.

Teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa - rasismin vastainen julistus ei kelpaa Perussuomalaisille

Yleensä Soinia ja Perussuomalaisia on syytetty populismista ja vastuun välttelystä. Suu käy, mutta vähän on näyttöjä teoista. Se on populistipuolueen luonne. Nyt kuitenkin teot puhuvat enemmän kuin tuhat selittelyn sanaa. Rasisminvastaisesta julistuksesta kieltäytyminen lähettää äänestäjille juuri sen viestin kun sen halutaankin lähettävän - rasistinen kampanjointi sallitaan puolueessa tulevaisuudessakin. Fasismille jätetään ovi auki.

Soinin selittely RKP:n painostuksesta ehdokasasettelussa vaikuttaa lähinnä surkuhupaisalta. Yhtäältä tuntuu uskomattomalta, että Soini myöntää tulleensa painostetuksi tai toisaalta voi tietenkin olla että Soini myöntää hänen puolueensa ehdokkaiden todellakin edustavan juuri jotain kansanryhmää alistavaa toimintaa.

Jokatapauksessa, äärettömän vaarallisilla vesillä liikutaan. Poliittinen vale on tapahtunut, se on aivan selvä, mutta onko pelissä vieläkin suuremmat asiat? Rotuun tai etnisyyteen perustuva syrjintä on kielletty Perustuslain §6:ssa pykälässä, Rikoslain 11:ssa luvussa ja vielä kertaalleen Yhdenvertaisuuslaissa. Onko meillä siis Eduskunnassa puolue, joka harjoittaa perusoikeuksiamme rikkovaa toimintaa, rikkoo rikoslakia kiihottamalla kansanryhmää vastaan tai syyllistyy syrjintään?

Moni voi tietysti olla sitä mieltä, että jos rasisteja tuhansissa määrin äänestetään niin se on silloin sallittua. Näinhän demokratia ei onneksi toimi. Lain muutokseen tarvitaan yli 50% kannatus ja perustuslain muuttamiseen 2/3 osaa. Äärioikeistolaiset Perussuomalaisten äänestäjät muutaman prosentin kannatuksellaan ei siihen ihan riitä. Herääkin kysymys, ovatko poliisi ja oikeuslaitos tehtäviensä tasalla vai painetaanko asioita villasella, koska tekijöitä on tuhansia ja kattojärjestönä toimii virallinen puolue? Jollain tavallahan meidän olisi suojeltava kansalaisiamme, että jokaisella meillä on yhdenvertainen oikeus toimia täällä maassa.

Käsittääkseni kaikkein vaarallisinta on yleinen laittomuus. Jos on laki, sitä on noudatettava. Niistä olemme yhdessä päättäneet. Suuri enemmistö Suomalaisia on kieltänyt rasismin ja maksamme veroillamme, että lakejamme noudatetaan. Maassa maan yhteisesti päätetyillä tavoilla.

Halla-ahon kampanjoinnin syyttäminen on tietysti askel oikeaan suuntaan, mutta mitä yhteiskuntamme tekee sille poliittiselle liikkeelle joka systemaattisesti kampanjoi rikkomalla lakejamme? Palkitsemmeko, sallimeko, suvaitsemmeko vai tuomitsemmeko?

Jää nähtäväksi. Minä ainakin kannan asiassa korteni kekoon.

Viikon luku 390 000 000 000 Euroa

Jokaista Yhdysvaltain kansalaista kohden federaali-valtiolla on noin 75 000€ ($90 268) velkaa. Sanovat että suuremmilla talouksilla on mahdollisuus myös ottaa velkaa enemmän kuin pienillä talouksilla, mutta jos sama summa otettaisiin jokaista suomalaista kohden tämä tarkottaisi yhteensä 390Mrd. € valtionvelkaa. Summa siis ennen Obaman ensi vuoden 1000 Mrd. € valtion budjettivajetta.

Tämä taustaksi ja vertailukohdaksi sille, että nyt sekä oppositio että erityisesti valtion kassan vartiat ovat tulleet ulos järkyttyneenä että muutamassa vuodessa valtionvelka voi nousta jopa 100Mrd. Euroon.'

Onks satatuhatta miltsii paljo vai vähä, sanottais meidän kulmilla.

Kansalaisyhteiskunta

Käsittämätön ajatus, että kansalaisyhteiskunnan kehitykselle olisi joku raja jolloin se nähdään oikeana ja kehittyneenä. Käsittääkseni, aivan kuten demokratiaa, sen kehitystä voidaan kuvailla vain liikkeenä ja pelkästään vapaudet ei tee siitä kehittynyttä. Kehittyneellä kansalaisyhteiskunnallakin on toimivat instituutionsa, jolla liike säilyy.
Toisaalta kansalaisyhteiskunta kehittyäkseen vaatii myös regulaatiota ja suojaa kehittyäkseen. Kansalaisyhteiskunta voi parhaiten vahvan valtion tai vahvojen valtioiden suojissa ja ns. romahtaneissa valtioissa kansalaisyhteyskunnan kehitys on mahdotonta. Somaliassa, Kambodzassa tai Valko-Venäjällä ei ole kansalaisyhteiskuntaa, on vain ulkopuolelta tuotuja ja ulkopuolisten suojaamia kansalaisjärjestöjä. Pohjoismaissa, erittäin vahvan valtion suojissa, kansalaisyhteiskunta on kehittynyt pisimmälle.
Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan suurin haaste tänään onkin suojan ja regulaation kasvattaminen, ei päinvastoin. Valtio heikkenee globalisaation kourissa silmiinpistävästi ja kansalaisyhteiskunnan tila pienenee. Yhteiskunta taistelee ensisijaisesti kehittääkseen markkinaregulaatiota, joka ei sinänsä ole pahasta myös kansalaisyhteiskunnan kehityksen edellytyksille, ja demokratiasta kiinnipitäminen tulee toisena. Kansalaisyhteiskunnan suojaaminen, non-governmental issues, tulee arvojärjestyksessä vasta kolmantena.
Kansalaisyhteiskunta tappaa Suomessa myös itse itseään. Esimerkiksi lain väärinkäyttö, tai lakipykälien kehittymättömyys, on ajanut viimeisen kahden vuosikymmenen kehityksen vääristymään. Säätiölakia, joka on ensisijaisesti tarkoitettu omaisuuden suojaamiseen, käytetään suojautumiseen demokratialta. Poliittiset tai ympäristöasioihin perehtyneet säätiöt ovat viimeisin trendi suomalaisessa kansalaisyhteiskunnan kehityksessä. Toisaalta rekisteröidyt yhdistykset erityisesti urheilun parissa pyörittävät selvää liiketoimintaa, mutta pakenevat veroja rekisteröity yhdistys merkinnän taakse.
Unohtamatta että laki menee aina yhdistyksen sääntöjen edelle, on ihmeellistä seurata kuinka pitkälle menneitä ”demokratisoimismenetelmiä” uudet säätiöt ovat itselleen rakentaneet esimerkiksi hallituspaikkojen vaihtamiseksi. Säätiölaki on kuitenkin asiasta täysin selvä, säätiön hallitukseen nimitetään aina yksityishenkilönä, eikä kukaan tai mikään ei voi häntä sieltä ilman omaa suostumusta erottaa. Ongelma lähtee siitä, että haluttaisiin itse asiassa toiminnallisesti olla rekisteröity yhdistys, mutta koetaan että valtauksilta täytyy suojautua säätiölain taakse. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä sitten tapahtuu, kun jonkun kuuluisan säätiön puheenjohtaja kieltäytyykin eroamasta vaikka säännöissä olisikin erovuorossa.
Urheiluseuroissa kehitys ei ole juurikaan paremmalla tolalla. Seurat pyörittävät parhaimmillaan yli miljoonan euron vuosibudjetteja ammattipelaajia ostaen ja välttävät rekisteröityinä yhdistyksinä KHT tasoiselta tilintarkastukselta, eivätkä joudu maksamaan toiminnastaan arvonlisäveroa. Väärinkäytökset ja lain hengen vastaan toimiminen on joskus todella räikeää. Pidettiin esimerkiksi toissavuonna urheilutapahtuma eteläsuomalaisessa suurhallissa, johon myytiin yli 8500 20€ lippua ja 450 yrityspakettia mutta tapahtuma ei koskaan näkynyt toteuttavan ry:n kirjanpidossa. Silti vastuuvapaus myönnettiin vuosikokouksessa yhdistyksen hallitukselle. Tilintarkastusraportin oli allekirjoittanut kaksi seuran hallituksen sukulaispoikaa, 18- ja 20-vuotiaat junioripelaajat. Tämä on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan arkipäivää.
Aivan kuten markkinoiden tai demokratian kehitys, kansalaisyhteiskunta tarvitsee lainsäädäntöä ja yhteiskunnan suojaa ja valvontaa toimiakseen. Pohjoismainen malli läheisestä yhteistyöstä valtion kanssa onkin kannatettavaa, nyt kuitenkin lainsäädäntöäkin pitäisi saada päivitettyä.