Kylähulluja nämä PerSujen kansanedustajat

Suomea kun kierrettiin joukkueen kanssa männävuosina ahkeraan, joka kylällä oli oma lievästi sanottuna "eksentrinen" kaveri aina sivurajan tuntumassa rumpunsa kanssa, sotamaalaus päällä ja liput heilumassa. Kansanviisauksia huudeltiin tuomareille ja naapuriseuran pelaajille. Rakkaimpia vihollisia olivat penkin päässä istuvat vierasjoukkueen huoltojoukot, jotka joskus provosoituivat vastaamaan huuteluihin samalla mitalla. Useinmiten myös kotikatsomo sai ottelun loppupuolella osansa. Erityisesti ne, jotka eivät tarpeeksi eläytyneet kylähullun keskivartaloa paljastaviin sotatansseihin.

Kaverit olivat kuitenkin yleisön suosikkeja ja saivat aina koko yleisön nauramaan tempauksillaan, oltiin sitten oman kylän seuraa tai vastustajaa kannattamassa. Suoraan sanoen kylähullut olivat hyvää viihdettä. Yleensä tämä keskimäärin hieman neljänkympin ylittänyt keskivartaloltaan valtaisa kaveri yllytti yleisöä ja yleisö kaveria kerta kerran jälkeen tyhmempiin tempauksiin. Syntyi hyvä show! Aina oli kuitenkin hauskaa, vaikka ylilyöntejähän ne kaikki oli. Ilmiö suoraan sanoen kuului koulujen jumppasaleihin kerran keskiviikossa. Rasistista huutelua en koskaan kuullut, vaikka kentällä saattoi olla neljä viisikin tummaihoista pelaajaa. Hölmömpikin ymmärsi, ettei rasismi kuulu koripallokentille.

En silti noina vuosina olisi uskonut saman kylähullujen showbisneksen ulottuvan vielä jonain päivänä Suomen valtakunnan politiikkaan ja Eduskuntaan asti. Puhumattakaan että nämä hullut yhtyisivät kylärajojen yli ja alkaisivat vielä systemaattisesti hyökkäämään jotain ihmisryhmää vastaan omaa etua tavoitellessaan. Ilmiö on vanha. Kylän päähänpotkittu kun löytää vielä heikommassa asemassa olevan, kaikki se tuska ja viha jota on vuosien mittaan saatu kestää kohdistetaan nyt siihen vielä heikompaan. Kaikkein järkyttävintä on se, että rasismin kulttuuri sallitaan valtakunnan korkeimmassa päättävässä elimessä.

Reppanoitahan nämä PerSujen nyt iltapäivälehtien otsikoissa paistattelevat kansanedustajat tietenkin ovat, tai muut kylähullut. Halatahan heitä pitäisi eikä lyödä. Taputtaa selkään ja kutsua hauskuuttamaan seuraavaankin matsiin, mutta se ei ole helppoa. Meillä Suomessa kun on semmoinen tapa, että heikompaa ei lyödä.
I've said it before and I'll say it again, Suomi on sairas. Sairas kun nostaa nämä sekopäät edustamaan itseään - kylähullut kansanedustajiksi.

Number of the day 2/92

On Derbyday, like today, one number remains outstanding in British football. That's having only 2 of 92 professional managers from ethnic minorities.

More about the issue in the UK. Daily Telegraph -article.

In my opinion UEFA and then the rest of European Football Association's should address the issue and work harder for change. Sport for social change.

DEPUTY PRESIDENT OF SOUTH AFRICA - KGALEMA MOTLANTHE

Deputy President Kgalema Mothlante comes on a State visit to Finland in October. He is no ordinary statesman from Africa. -

Varapresidentti Mothlante saapuu kauppavaltuuskuntineen Suomeen lokakuun puolivälissä. Hän ei ole mikään tavallinen Afrikkalainen valtiomies, vaan entinen ANC:n pääsihteeri, Etelä-Afrikan Presidentti ja ennen kaikkea erittäin vaikutusvaltainen BRICS'in jäsen. Hänet tunnetaan hyvin myös YK:n käytävillä, jossa valtio pyrkii Turvaneuvoston pysyväisjäseneksi.

Walvis Bay Logistical Park

Hankkeestamme Namibian TV-uutisissa - From AfricaOne news in Namibia.

Hakkarainen pilasi Soinin tien pääministeriksi

Spekuloin aiemmassa blogissani, että helpoin tapa tehdä hallitus tässä uudessa poliittisessa tilanteessa olisi SDP:n ja PerSujen löytää toisensa. Vaihtoehto olisi lyhytnäköinen, mutta selvästikin houkutteleva, kun Kokoomus on vallantunnossaan paaluttanut sekä asiakysymykset että ministeri-salkut niin vahvasti itselleen. Soini taas olisi henkilökohtaisesti ollut näissä SDP:n ja PerSujen välisissä keskusteluissa erittäin vahvoilla pääministeriksi. Niin suurta on nyt kansansuosio ollut hänelle. Urpilaisen ja muiden SDP:n hallitusneuvottelijoiden olisi ollut vaikea vastustaa hänen vaatimuksiaan pääministerin salkusta. Toisaalta jos PerSut olisivat saaneet ykköspaikan, Demarit olisivat sitten saaneet kaiken muun. Pienemmät puolueet oltaisiin otettu täyttämään salkkujakoa.

Puhun imperfektissä, menneessä muodossa. Hakkarainen nimittäin, tämä 15 minuutin kuuluisuutta hamunnut takametsien tammitikka, pilasi Soinilta kaiken. Innosta puhkuen hän pölähti pitkän matkan takaa nakuttamaan kameroiden eteen neronleimauksensa. Harvinainen muuttolintu kun on, emme tule Hakkaraista sittemmin Suomen politiikassa näkemään.

Hakkarainen puheillaan pilasi Soinin tien pääministeriksi, koska SDP:llä ei ole nyt tämän julkisuuden jälkeen vaihtoehtoa tehdä yhteistyötä pelkästään PerSujen kanssa. Julkisuus ohjailee niin paljon nyky-politiikan valintoja, että SDP:n omat rivit rakoilisivat jos yhteistyötä ehdotettaisiin ainoastaan Hakkaraisten ja Halla-ahojen puolueen kanssa.

Hakkarais-raukka, vai pitäisikö sanoa reppana (www.rasistionreppana.fi), pelasikin nerokkaasti Kataisen ja Kokoomuksen pussiin. Enää ei SDP voi kilpailuttaa kahta mahdollista hallituskumppaniaan toisiaan vastaan, kumpi antaa paremman paketin yhteistyölle. Enää ei Soini voi yrittää vakuuttaa SDP:tä yhteistyöhön. Kokoomusta ei SDP voi enää jättää rannalle.

Kataisesta tulee siis pääministeri, mutta kuka SDP:stä ottaa valtionvarainministerin salkun? Entä kenestä tulee ulkoministeri? Petasiko Soini ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuudellaan itselleen ulkoministerin salkkua kolmen suuren hallituksessa? Entä mitä se sitten tarkoittaisi Suomen EU-politiikalle, erityisesti jos EU kriittisyydellä kansansuosiota hamuavasta Niinistöstä tulee Presidentti?

Seuraavina päivinä ja kuukausina nähdään miten Suomi-neitoa ohjataan. Selvää on, että Suomi on kovassa murroksen tilassa. Stabiilia tilannetta ei ole näköpiirissä ihan vähään aikaan. Pysyvällä epävakauden tilalla tulee olemaan myös vaikutuksensa talouteen.

Hallitusspekulaatiota

Oikeiden töiden ohessa en malta olla spekuloimatta vaalien jälkeisenä päivänä tulevia hallitusneuvotteluita. Aloitetaan faktoista. Keskusta (-16 paikkaa) ja Vihreät (-5 paikkaa) ovat käytännössä jo ilmoittaneet siirtyvänsä oppositioon. Yhtä selvää on, että PerSuja (yht. 39 paikkaa) ei voi jättää hallituksen ulkopuolelle. Hallitusneuvotteluissa oikeasti mukana olevat suuret puolueet ovat siis suurin puolue Kokoomus (44 paikkaa), oppositiota johtanut SDP (42 paikkaa) ja suurvoiton ottaneet PerSut (+34 paikkaa). Sen jälkeen peli onkin sitten aivan auki. Joitain suuntaviivoja voidaan kuitenkin jo arvailla.

Aloitetaan Kokoomuksen mahdollisuuksista. Kataisen ainut mahdollisuus on saada PerSut ja SDP kummatkin hallitukseen. Ainoastaan PerSujen kanssa tehty oikeiston ja ääri-oikeiston allianssi RKP:llä ja KD:llä maustettuna ei saa taakseen tarvittavaa tukea Eduskunnassa (yht. 98 paikkaa). Toisaalta Vasemmistoliiton (15) olisi täysin mahdotonta mennä tämänkaltaiseen hallitukseen.

SDP:llä sitävastoin on muikea tilanne neuvotteluihin. Se voi valita joko Kokoomuksen ja PerSujen kanssa tehdyn erittäin vahvan koaliition, tai PerSujen ja Vasemmistoliiton kanssa tehdyn oppositiokoaliition. Jälkimmäinen näyttää Demareiden ja itse asiassa myös PerSujen kannalta paremmalta vaihtoehdolta, ainakin lyhyellä tähtäimellä asiaa katsottuna.

Kokoomuksen johtamassa hallituksessa ensinnäkin kynnyskysymykseksi saattaa nousta Portugalin lainan allekirjoittaminen. Soini nosti tänään asian jo ykkösagendaksi. Toisaalta Katainen on paaluttanut Kokoomuksen kannan ja ei sitä varmaankaan muuta. Lisäksi hallituksen salkkujaosta tulisi tässä vaihtoehdossa erinomaisen vaikea. Kokoomus epäilemättä suurimpana näistä puolueista olettaa itselleen vähintään kaksi korkeimman tason ministeri-salkkua. Pääministeriksi Katainen, Ulkominiseriksi Stubb, Puolustusministeriksi Häkämies ja niin edelleen. Mitä jäisi siis SDP:lle ja Soinille, sekä Soinin puolueessa erittäin vahvan listan tehneille Suomen Sisulaisille? Luulen että puolueiden sisäisen kamppailun takia Sinipunapersu -hallituksesta tulee mahdoton. Suurimmat päätökset tehtäisiin akselilla Katainen-Stubb-Häkämies-Urpilainen-Heinäluoma-Soini-Halla-aho. Kuulostaako mahdolliselta? Enemmän politiikkaa seuraavat osaavat varmaan arvioida.

PerSut ja SDP saavat enemmän, jos tekevät oppositiosta tulevan hallituksen ja houkuttelevat aina valmiin RKP:n mukaan. Vanha nyrkkisääntö on, että vahvan hallituksen saa jos hallituksen takana on yli 110 Eduskuntapaikkaa. SDP (42), PerSut (39), Vas (15), KD (6) ja RKP (9) paikkaa saisivat yhteensä 111 paikkaa taakseen. Todennäköisintä onkin, että Timo Soinista tehdään pääministeri. Äänikuningas, tasaisimmin koko Suomesta ääniä saanut puolue ja valtavan äänivyöryn puolueelleen tuonut henkilö on nyt Presidentillisessä nosteessa. Neuvotteluissa pääministerin paikasta SDP:n kanssa hän on ohittamaton.

Toisaalta, tämän saadakseen Demareiden tulee saada kaikki muut avainministeriöt. Juttasta tulee Ulkominiseri, Heinäluomasta Valtionvarainminiseri, Jungnerista Liikenneministeri, Heli Paasiosta Työ- ja Elinkeinominiseri ja niin edelleen. PerSut ja heidän äärioikeistolaissiipi Halla-ahon johdolla saavat haaveilemansa Sisäasiainminiserin paikan. Arhinmäelle voidaan jakaa Opetusminiserin salkku, RKP:lle ja Wallinille sopii Ulkomaankauppa- ja Kehitysyhteistyöministerin salkku. Kuuden paikan Kristilliset suostuvat tietysti mihin salkkuun tahansa.

Tämä siis lyhytnäköisesti. Suurin puolue jätettäisiin hallituksen ulkopuolelle ja siitä syntyisi äänivyöry Kokoomukselle ja Niinistölle Presidentinvaaleissa. Sitten hallituspuolueet häviäisivät seuraavat kuntavaalit ja loppu tälle koaliitiolle nähtäisiin seuraavissa Eduskuntavaaleissa, jossa uuden uudistuksen tehneet Keskusta ja entistä vahvempi Kokoomus ja Vihreät tulisivat vaaleihin uudella ryminällä. Hallitus saattaisi kaatua jopa ennen vaalikauden loppua. Ei siksi, etteikö Soini-Urpilainen-Heinäluoma akseli toimisi, mutta siksi että PerSut eivät tule kestämään ryhmänä tai puolueena Eduskunnassa neljää vuotta. On siellä nyt niin monta kylähullua Arkadianmäellä, jotka eivät yksinkertaisesti puoluekuriin suostu.