Angolan vientituotto öljystä on USD 50 000 000 000.
Suomi toivoo uusia kauppasuhteita solmittavan Kiinan kanssa
USD 2 000 000 000:lla. Angola ylitti tämän kauppasumman viennillään jo vuonna 2002.
Angolan BKT on 3,4% Suomen BKT:sta.
Suomen virallinen kehitysapu vuonna 2008 oli 830 400 000 € (USD 1,168 Mrd)
Kaksi kolmasosaa Angolalaisista elää alle 2 dollarilla päivässä.
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Trade Relations - Numbers in Perspective
Yesterday Prime Minister Vanhanen announced new possible Finnish trade relations with China worth up to 2 billion USD in the coming years. Sounds like a big number, but let’s put it into perspective. It’s a well known fact that China has made a growing effort to increase all relations from trade to political relations with Africa. It is therefore not so surprising that Chinese trade with South Africa far exceeds trade with Finland for example or that trade with Angola is roughly the same. What is surprising however is that when you compare these numbers with the size of the economies of the above mentioned countries, one gets a sense how insignificant relations are between Finland and China or significant relations are for example to Angola. South Africa's GDP is roughly the same as Finland's and Angola's GDP is approximately 30 times smaller or exactly 3,4% of Finnish GDP.
Another number that makes sense is that Chinese trade alone far exceeds the official development assistance (ODA) with Africa. ODA, as it is commonly referred in the professional jargon, to the 40 least developed countries is 34 billion USD. Oil revenue alone to Angola is 50 billion USD. Total ODA from the OECD countries is approximately 105 billion per annum. This in hand just tells you how small portion, less than one third, of the aid actually go to the least developed countries.
Too many numbers? Finnish ODA just exceeds 1 billion USD, because of the favorable USD rate and China just agreed similar trade relations to Britain worth up to 13 billion USD. EU Development Assistance in total is about 60% of the total ODA, and was 60,5billion USD last year, again just little bit over what Angola gets from oil. Oh, and just that reality wouldn’t be forgotten, The Catholic University of Angola estimates that two thirds of Angolans still live with under 2USD per day.
So, what do all these numbers mean? First of course, that the official development aid is like drop in the Ocean, when we’re talking about resources available for development. Then secondly, it means that vast resources for social development would be available, but they’re too unequally distributed. Only the very small elites in Angola benefit from those 50 billion USD per year. Third the Chinese foreign trade numbers mean that they have become far more influential actor in Africa than any of us in the North realize. Fourth, that it is very obvious that the smart money says that the potential investment opportunities are somewhere else than in Finland. Chinese companies or government (it’s hard to differentiate sometimes) certainly don’t seem to think that Finland would be the “most competitive” or most investment friendly country in the World, though World Bank statistics or Prime Minister Vanhanen would so indicate.
Lie, greater lie and a statistic, they say, but behind these numbers there inevitably lies some truth.
Another number that makes sense is that Chinese trade alone far exceeds the official development assistance (ODA) with Africa. ODA, as it is commonly referred in the professional jargon, to the 40 least developed countries is 34 billion USD. Oil revenue alone to Angola is 50 billion USD. Total ODA from the OECD countries is approximately 105 billion per annum. This in hand just tells you how small portion, less than one third, of the aid actually go to the least developed countries.
Too many numbers? Finnish ODA just exceeds 1 billion USD, because of the favorable USD rate and China just agreed similar trade relations to Britain worth up to 13 billion USD. EU Development Assistance in total is about 60% of the total ODA, and was 60,5billion USD last year, again just little bit over what Angola gets from oil. Oh, and just that reality wouldn’t be forgotten, The Catholic University of Angola estimates that two thirds of Angolans still live with under 2USD per day.
So, what do all these numbers mean? First of course, that the official development aid is like drop in the Ocean, when we’re talking about resources available for development. Then secondly, it means that vast resources for social development would be available, but they’re too unequally distributed. Only the very small elites in Angola benefit from those 50 billion USD per year. Third the Chinese foreign trade numbers mean that they have become far more influential actor in Africa than any of us in the North realize. Fourth, that it is very obvious that the smart money says that the potential investment opportunities are somewhere else than in Finland. Chinese companies or government (it’s hard to differentiate sometimes) certainly don’t seem to think that Finland would be the “most competitive” or most investment friendly country in the World, though World Bank statistics or Prime Minister Vanhanen would so indicate.
Lie, greater lie and a statistic, they say, but behind these numbers there inevitably lies some truth.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Punaisen Ristin inhimillinen kädenojennus Suomen Palloliitolle
Täytyy nyt repiä kaikki ilo irti tästä, jos vaikka saisimme vielä pienen asenteellisen muutoksen aikaan täällä jalkapalloperheessä. Tämä Laila Pullisen suunnittelema pronssinen mitali on kuitenkin arvostettu palkinto ja varmasti yksi hienoimmista huomionosoituksista mitä Suomen Palloliitto on yhteiskuntavastuun saralla 101-vuotisen historiansa aikana saavuttanut. Kiitokset kaikille Rasisti on Reppana- tai Kaikki Pelaa hankkeita tehneille.
Hyvässä seurassa olemme, siitä ei ole kiinni. Vuonna 2007 Inhimillisen kädenojennuksen saivat partiolaiset, vuonna 2006 maahanmuuttajanuorten kanssa työskentelevä sosiaaliohjaaja Mukhtar Abib, vuonna 2005 kriisipsykologi Salli Saari ja vuonna 2004 oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Vuodesta 1989 alkean annetun palkinnon ovat saaneet myös Arkkipiispa Jukka Paarma vuonna 2002 Lähi-Idän rauhan puolesta puhumisesta ja esimerkiksi Raivoisat Ruusut vuonna 2000 ja vuonna 2003 Vaaka ry:lle "minimiäitiyspakkaus" vaate- ja tarvikekassien keräämisestä vauvoille ja lapsille.
Inhimillinen kädenojennus. Hieno nimi. Hieno ajatus.
Hyvässä seurassa olemme, siitä ei ole kiinni. Vuonna 2007 Inhimillisen kädenojennuksen saivat partiolaiset, vuonna 2006 maahanmuuttajanuorten kanssa työskentelevä sosiaaliohjaaja Mukhtar Abib, vuonna 2005 kriisipsykologi Salli Saari ja vuonna 2004 oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Vuodesta 1989 alkean annetun palkinnon ovat saaneet myös Arkkipiispa Jukka Paarma vuonna 2002 Lähi-Idän rauhan puolesta puhumisesta ja esimerkiksi Raivoisat Ruusut vuonna 2000 ja vuonna 2003 Vaaka ry:lle "minimiäitiyspakkaus" vaate- ja tarvikekassien keräämisestä vauvoille ja lapsille.
Inhimillinen kädenojennus. Hieno nimi. Hieno ajatus.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Rasismi-keskustelusta Hesarissa
Poliisi alkaa seurata tarkemmin viharikollisuutta.
Viharikoksista aletaan pitää Suomessa erillistä tilastoa. Poliisi ryhtyy keräämään tietoja jo tämän vuoden aikana. Viharikollisuuteen luetaan esimerkiksi rasistiset rikokset ja seksuaalivähemmistöihin tai vammaisiin kohdistuneet rikokset.Lue lisää: Helsingin Sanomat 17.5.2009 13:06
Lainsäädännön toteutumista pitäisi valvoa Lari Kangas 17.5.2009 16:18
On hienoa, että poliisiministeriön ylin virkamiesjohto viestii asian tärkeydestä. Ymmärrän myös sen, että johdolle tulee alemmalta tasolta viestiä lainsäädännön tarkentamiseksi. Se on kuitenkin käsittääkseni tekosyy tekemättömyydelle.Ongelma ei ole lainsäädännön puuttumisessa vaan nykyisen, jo olemassa olevan, lain valvonnassa. Tällä hetkellä asian tiimoilta rehottaa laittomuus ja poliisi kääntää vähemmän tärkeäksi mainitut tapaukset systemaattisesti ns. mappiin Ö. Jalkapallo-ottelussa kannattajajoukon toistuva rasistinen laulanta jää tutkimatta, vaikka muuta katsomoa suojaamaan hankitut poliisit siitä omille tahoilleen raportoivat. Selkeä etniseen taustaan perustuva syrjintä kahviloissa tai baarin ovilla jää poliisilta tutkimatta ja Internetissä rehottaa törkeät kunniaa loukkaavat materiaalit Suomesta ylläpidettävillä fasistien nettisivuilla. Nykyisellä lainsäädännöllä syrjintä, kansanryhmää vastaan kiihottaminen ja kunniaa loukkaava herjaaminen on aivan tarpeeksi hyvin tehty rikolliseksi. Ongelma on vain siinä, että perustuslaki, rikoslaki ja erityisesti yhdenvertaisuuslaki eivät nykyisillä poliisin toimilla käytännössä toteudu.Kaikkein ironisinta asiassa on se, että kovaäänisimmät itseään suomalaisuuden kannattajiksi tituleeraavat rikkovat oman 30-luvulta haetun sokean poliittisen ideologiansa takia kaikkein useimmin ja systemaattisimmin meidän kaikkien yhteisesti ja demokraattisesti säätämiämme lakeja.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa - rasismin vastainen julistus ei kelpaa Perussuomalaisille
Yleensä Soinia ja Perussuomalaisia on syytetty populismista ja vastuun välttelystä. Suu käy, mutta vähän on näyttöjä teoista. Se on populistipuolueen luonne. Nyt kuitenkin teot puhuvat enemmän kuin tuhat selittelyn sanaa. Rasisminvastaisesta julistuksesta kieltäytyminen lähettää äänestäjille juuri sen viestin kun sen halutaankin lähettävän - rasistinen kampanjointi sallitaan puolueessa tulevaisuudessakin. Fasismille jätetään ovi auki.
Soinin selittely RKP:n painostuksesta ehdokasasettelussa vaikuttaa lähinnä surkuhupaisalta. Yhtäältä tuntuu uskomattomalta, että Soini myöntää tulleensa painostetuksi tai toisaalta voi tietenkin olla että Soini myöntää hänen puolueensa ehdokkaiden todellakin edustavan juuri jotain kansanryhmää alistavaa toimintaa.
Jokatapauksessa, äärettömän vaarallisilla vesillä liikutaan. Poliittinen vale on tapahtunut, se on aivan selvä, mutta onko pelissä vieläkin suuremmat asiat? Rotuun tai etnisyyteen perustuva syrjintä on kielletty Perustuslain §6:ssa pykälässä, Rikoslain 11:ssa luvussa ja vielä kertaalleen Yhdenvertaisuuslaissa. Onko meillä siis Eduskunnassa puolue, joka harjoittaa perusoikeuksiamme rikkovaa toimintaa, rikkoo rikoslakia kiihottamalla kansanryhmää vastaan tai syyllistyy syrjintään?
Moni voi tietysti olla sitä mieltä, että jos rasisteja tuhansissa määrin äänestetään niin se on silloin sallittua. Näinhän demokratia ei onneksi toimi. Lain muutokseen tarvitaan yli 50% kannatus ja perustuslain muuttamiseen 2/3 osaa. Äärioikeistolaiset Perussuomalaisten äänestäjät muutaman prosentin kannatuksellaan ei siihen ihan riitä. Herääkin kysymys, ovatko poliisi ja oikeuslaitos tehtäviensä tasalla vai painetaanko asioita villasella, koska tekijöitä on tuhansia ja kattojärjestönä toimii virallinen puolue? Jollain tavallahan meidän olisi suojeltava kansalaisiamme, että jokaisella meillä on yhdenvertainen oikeus toimia täällä maassa.
Käsittääkseni kaikkein vaarallisinta on yleinen laittomuus. Jos on laki, sitä on noudatettava. Niistä olemme yhdessä päättäneet. Suuri enemmistö Suomalaisia on kieltänyt rasismin ja maksamme veroillamme, että lakejamme noudatetaan. Maassa maan yhteisesti päätetyillä tavoilla.
Halla-ahon kampanjoinnin syyttäminen on tietysti askel oikeaan suuntaan, mutta mitä yhteiskuntamme tekee sille poliittiselle liikkeelle joka systemaattisesti kampanjoi rikkomalla lakejamme? Palkitsemmeko, sallimeko, suvaitsemmeko vai tuomitsemmeko?
Jää nähtäväksi. Minä ainakin kannan asiassa korteni kekoon.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Viikon luku 390 000 000 000 Euroa
Jokaista Yhdysvaltain kansalaista kohden federaali-valtiolla on noin 75 000€ ($90 268) velkaa. Sanovat että suuremmilla talouksilla on mahdollisuus myös ottaa velkaa enemmän kuin pienillä talouksilla, mutta jos sama summa otettaisiin jokaista suomalaista kohden tämä tarkottaisi yhteensä 390Mrd. € valtionvelkaa. Summa siis ennen Obaman ensi vuoden 1000 Mrd. € valtion budjettivajetta.
Tämä taustaksi ja vertailukohdaksi sille, että nyt sekä oppositio että erityisesti valtion kassan vartiat ovat tulleet ulos järkyttyneenä että muutamassa vuodessa valtionvelka voi nousta jopa 100Mrd. Euroon.'
Onks satatuhatta miltsii paljo vai vähä, sanottais meidän kulmilla.
Tämä taustaksi ja vertailukohdaksi sille, että nyt sekä oppositio että erityisesti valtion kassan vartiat ovat tulleet ulos järkyttyneenä että muutamassa vuodessa valtionvelka voi nousta jopa 100Mrd. Euroon.'
Onks satatuhatta miltsii paljo vai vähä, sanottais meidän kulmilla.
torstai 12. helmikuuta 2009
Kansalaisyhteiskunta
Käsittämätön ajatus, että kansalaisyhteiskunnan kehitykselle olisi joku raja jolloin se nähdään oikeana ja kehittyneenä. Käsittääkseni, aivan kuten demokratiaa, sen kehitystä voidaan kuvailla vain liikkeenä ja pelkästään vapaudet ei tee siitä kehittynyttä. Kehittyneellä kansalaisyhteiskunnallakin on toimivat instituutionsa, jolla liike säilyy.
Toisaalta kansalaisyhteiskunta kehittyäkseen vaatii myös regulaatiota ja suojaa kehittyäkseen. Kansalaisyhteiskunta voi parhaiten vahvan valtion tai vahvojen valtioiden suojissa ja ns. romahtaneissa valtioissa kansalaisyhteyskunnan kehitys on mahdotonta. Somaliassa, Kambodzassa tai Valko-Venäjällä ei ole kansalaisyhteiskuntaa, on vain ulkopuolelta tuotuja ja ulkopuolisten suojaamia kansalaisjärjestöjä. Pohjoismaissa, erittäin vahvan valtion suojissa, kansalaisyhteiskunta on kehittynyt pisimmälle.
Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan suurin haaste tänään onkin suojan ja regulaation kasvattaminen, ei päinvastoin. Valtio heikkenee globalisaation kourissa silmiinpistävästi ja kansalaisyhteiskunnan tila pienenee. Yhteiskunta taistelee ensisijaisesti kehittääkseen markkinaregulaatiota, joka ei sinänsä ole pahasta myös kansalaisyhteiskunnan kehityksen edellytyksille, ja demokratiasta kiinnipitäminen tulee toisena. Kansalaisyhteiskunnan suojaaminen, non-governmental issues, tulee arvojärjestyksessä vasta kolmantena.
Kansalaisyhteiskunta tappaa Suomessa myös itse itseään. Esimerkiksi lain väärinkäyttö, tai lakipykälien kehittymättömyys, on ajanut viimeisen kahden vuosikymmenen kehityksen vääristymään. Säätiölakia, joka on ensisijaisesti tarkoitettu omaisuuden suojaamiseen, käytetään suojautumiseen demokratialta. Poliittiset tai ympäristöasioihin perehtyneet säätiöt ovat viimeisin trendi suomalaisessa kansalaisyhteiskunnan kehityksessä. Toisaalta rekisteröidyt yhdistykset erityisesti urheilun parissa pyörittävät selvää liiketoimintaa, mutta pakenevat veroja rekisteröity yhdistys merkinnän taakse.
Unohtamatta että laki menee aina yhdistyksen sääntöjen edelle, on ihmeellistä seurata kuinka pitkälle menneitä ”demokratisoimismenetelmiä” uudet säätiöt ovat itselleen rakentaneet esimerkiksi hallituspaikkojen vaihtamiseksi. Säätiölaki on kuitenkin asiasta täysin selvä, säätiön hallitukseen nimitetään aina yksityishenkilönä, eikä kukaan tai mikään ei voi häntä sieltä ilman omaa suostumusta erottaa. Ongelma lähtee siitä, että haluttaisiin itse asiassa toiminnallisesti olla rekisteröity yhdistys, mutta koetaan että valtauksilta täytyy suojautua säätiölain taakse. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä sitten tapahtuu, kun jonkun kuuluisan säätiön puheenjohtaja kieltäytyykin eroamasta vaikka säännöissä olisikin erovuorossa.
Urheiluseuroissa kehitys ei ole juurikaan paremmalla tolalla. Seurat pyörittävät parhaimmillaan yli miljoonan euron vuosibudjetteja ammattipelaajia ostaen ja välttävät rekisteröityinä yhdistyksinä KHT tasoiselta tilintarkastukselta, eivätkä joudu maksamaan toiminnastaan arvonlisäveroa. Väärinkäytökset ja lain hengen vastaan toimiminen on joskus todella räikeää. Pidettiin esimerkiksi toissavuonna urheilutapahtuma eteläsuomalaisessa suurhallissa, johon myytiin yli 8500 20€ lippua ja 450 yrityspakettia mutta tapahtuma ei koskaan näkynyt toteuttavan ry:n kirjanpidossa. Silti vastuuvapaus myönnettiin vuosikokouksessa yhdistyksen hallitukselle. Tilintarkastusraportin oli allekirjoittanut kaksi seuran hallituksen sukulaispoikaa, 18- ja 20-vuotiaat junioripelaajat. Tämä on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan arkipäivää.
Aivan kuten markkinoiden tai demokratian kehitys, kansalaisyhteiskunta tarvitsee lainsäädäntöä ja yhteiskunnan suojaa ja valvontaa toimiakseen. Pohjoismainen malli läheisestä yhteistyöstä valtion kanssa onkin kannatettavaa, nyt kuitenkin lainsäädäntöäkin pitäisi saada päivitettyä.
Toisaalta kansalaisyhteiskunta kehittyäkseen vaatii myös regulaatiota ja suojaa kehittyäkseen. Kansalaisyhteiskunta voi parhaiten vahvan valtion tai vahvojen valtioiden suojissa ja ns. romahtaneissa valtioissa kansalaisyhteyskunnan kehitys on mahdotonta. Somaliassa, Kambodzassa tai Valko-Venäjällä ei ole kansalaisyhteiskuntaa, on vain ulkopuolelta tuotuja ja ulkopuolisten suojaamia kansalaisjärjestöjä. Pohjoismaissa, erittäin vahvan valtion suojissa, kansalaisyhteiskunta on kehittynyt pisimmälle.
Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan suurin haaste tänään onkin suojan ja regulaation kasvattaminen, ei päinvastoin. Valtio heikkenee globalisaation kourissa silmiinpistävästi ja kansalaisyhteiskunnan tila pienenee. Yhteiskunta taistelee ensisijaisesti kehittääkseen markkinaregulaatiota, joka ei sinänsä ole pahasta myös kansalaisyhteiskunnan kehityksen edellytyksille, ja demokratiasta kiinnipitäminen tulee toisena. Kansalaisyhteiskunnan suojaaminen, non-governmental issues, tulee arvojärjestyksessä vasta kolmantena.
Kansalaisyhteiskunta tappaa Suomessa myös itse itseään. Esimerkiksi lain väärinkäyttö, tai lakipykälien kehittymättömyys, on ajanut viimeisen kahden vuosikymmenen kehityksen vääristymään. Säätiölakia, joka on ensisijaisesti tarkoitettu omaisuuden suojaamiseen, käytetään suojautumiseen demokratialta. Poliittiset tai ympäristöasioihin perehtyneet säätiöt ovat viimeisin trendi suomalaisessa kansalaisyhteiskunnan kehityksessä. Toisaalta rekisteröidyt yhdistykset erityisesti urheilun parissa pyörittävät selvää liiketoimintaa, mutta pakenevat veroja rekisteröity yhdistys merkinnän taakse.
Unohtamatta että laki menee aina yhdistyksen sääntöjen edelle, on ihmeellistä seurata kuinka pitkälle menneitä ”demokratisoimismenetelmiä” uudet säätiöt ovat itselleen rakentaneet esimerkiksi hallituspaikkojen vaihtamiseksi. Säätiölaki on kuitenkin asiasta täysin selvä, säätiön hallitukseen nimitetään aina yksityishenkilönä, eikä kukaan tai mikään ei voi häntä sieltä ilman omaa suostumusta erottaa. Ongelma lähtee siitä, että haluttaisiin itse asiassa toiminnallisesti olla rekisteröity yhdistys, mutta koetaan että valtauksilta täytyy suojautua säätiölain taakse. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä sitten tapahtuu, kun jonkun kuuluisan säätiön puheenjohtaja kieltäytyykin eroamasta vaikka säännöissä olisikin erovuorossa.
Urheiluseuroissa kehitys ei ole juurikaan paremmalla tolalla. Seurat pyörittävät parhaimmillaan yli miljoonan euron vuosibudjetteja ammattipelaajia ostaen ja välttävät rekisteröityinä yhdistyksinä KHT tasoiselta tilintarkastukselta, eivätkä joudu maksamaan toiminnastaan arvonlisäveroa. Väärinkäytökset ja lain hengen vastaan toimiminen on joskus todella räikeää. Pidettiin esimerkiksi toissavuonna urheilutapahtuma eteläsuomalaisessa suurhallissa, johon myytiin yli 8500 20€ lippua ja 450 yrityspakettia mutta tapahtuma ei koskaan näkynyt toteuttavan ry:n kirjanpidossa. Silti vastuuvapaus myönnettiin vuosikokouksessa yhdistyksen hallitukselle. Tilintarkastusraportin oli allekirjoittanut kaksi seuran hallituksen sukulaispoikaa, 18- ja 20-vuotiaat junioripelaajat. Tämä on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan arkipäivää.
Aivan kuten markkinoiden tai demokratian kehitys, kansalaisyhteiskunta tarvitsee lainsäädäntöä ja yhteiskunnan suojaa ja valvontaa toimiakseen. Pohjoismainen malli läheisestä yhteistyöstä valtion kanssa onkin kannatettavaa, nyt kuitenkin lainsäädäntöäkin pitäisi saada päivitettyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)