Rinteen toiveet SDP:n dominoinnista ovat ennenaikaisia

Puheenjohtajaehdokas Antti Rinteen toiveet SDP:n dominoinnista hallituksessa tai kehysriihineuvotteluissa ovat ennenaikaisia. Kokoomus on tiukasti vallankahvassa ja jos Rinne valitaan puheenjohtajaksi, ei SDP:llä ole edessään kuin huonoja vaihtoehtoja.

Ben Zyskowicz tyrmäsi tänään SDP:n puheenjohtajuutta tavoittelevan Antti Rinteen kaavailut kehysriihipaketin avaamisesta, siis uusista hallitusneuvotteluista (US 6.5.2014). Ben muistutti, että Kokoomus on edelleen suurin puolue ja valitsee tarvittaessa kumppaninsa hallitusneuvotteluihin, tai on valitsematta ja jatkaa entiseen tapaan. SDP on siis vapaa lähtemään hallituksesta. Kehysriihessä sovittua pakettia ei avata.

Ehkä on siis aiheellista lähteä spekuloimaan mitä Kokoomus tällä ulostulolla tarkoittaa. Pidin ensin Benin ulostuloa neuvottelutaktiikkana, mutta tarkemmin ajatellen he taitavat olla tosissaan. Vaihtoehtoja heillä on monia, mutta vain yksi niistä on todennäköinen. Kokoomus voisi Vapaavuoren johdolla aloittaa uudet hallitusneuvottelut, repiä Rinteen vaatimuksesta kehysriihipaketin auki ja näyttää taas kerran tossukalta, kun SDP:stä ja ammattiyhdistysliikkeestä älähdetään. En pidä tätä todennäköisenä vaihtoehtona. Jan Vapaavuorta ei Kokoomuksen johtoon tiskirätiksi valita.

Kokoomus voisi myös pyrkiä rakentamaan enemmistöhallitusta ilman SDP:tä ja rakentaa uutta kehysriihtä, mutta onnistumisen mahdollisuudet olisivat vuoden 2011 vuottakin pienemmät. Sillä nyt oppositiossa viruneet Keskusta ja PerSut keräävät koko ajan ääniä laariin seuraavia vaaleja odotellessa. Oppositiopolitiikka on toiminut heille hyvin. Toisin sanoen, Eero Heinäluoman rakentama pelote Kokoomukselle SDP-PerSu yhteistyöstä ei enää toimi, koska (1) Timo Soini ei enää halua hallitukseen vuodeksi ja (2) koska Kokoomus ei enää epäonnistu, jos se ei saa enemmistöhallitusta aikaiseksi. Olisikin poliittinen itsemurha PerSuilta lähteä hallitukseen enää vuodeksi.

Ainut realistinen vaihtoehto onkin, että Kokoomus ylläpitäisi hallitusta vaikkei sillä ole enemmistöä Eduskunnassa. Tämä ns. ”neljän vähemmistöhallitus” voisi käytännössä ylläpitää toimintakykyään, jos SDP Rinteen johdolla lähtisi hakemaan parempaa tulosta seuraaviin vuoden päästä pidettäviin vaaleihin oppositiosta. Tilanne on nimittäin 2011 Eduskuntavaaleista muuttunut sillä tavoin, että Eduskunta on hallituksen merkittävimmät päätökset tälle hallituskaudelle jo hyväksyneet ja Kokoomus voisi siksi käytännössä johtaa maata myös vähemmistöhallituksen johdossa. Koko kansakuntaa varmaan myös sitten muistutettaisiin, että kuka Suomessa vastuun oikein kantaa. Kokoomus voittaisi taas ja SDP häviäisi.

Eduskunnalla on tietysti valta repiä vanhat päätöksensä ja tehdä uusia, mutta tämä vaihtoehto on vielä epätodennäköisempi kuin mikään hallitusneuvotteluvaihtoehdoista. Jokaisella kansanedustajallakin on jo vaalit näköpiirissä.

Toisin sanoen, jos niin onnettomasti kävisi, että Rinne puheenjohtajaksemme tänä viikonloppuna huudettaisiin, hän ei todennäköisesti ensimmäistä vaalilupaustaan pitäisi vaatimalla kehysriihipaketin avaamista. Neljä päivää puoluekokouksen jälkeen pidetään YLE:n suuri Eurovaalien puheenjohtaja-tentti ja siinä tilanteessa uudelta puheenjohtajalta viimeistään prässättäisiin ulos vastaus, että syökö hän neljässä päivässä vaalilupauksensa ja ottaa itselleen herkullisen ministerin palkan. Vai taktikoiko hän SDP:n oppositioon kalastelemaan vähemmän politiikkaa ymmärtävien ääniä, kun päätökset on SDP:n kanssa hallituksessa kuitenkin käytännössä jo tehty.

Kummassakin tapauksessa SDP häviäisi railakkaasti tämänhetkisestä kannatuksestaan. Kyllä kansa tietää.

JK. Tilanteen suuri ironia on se, että Jutta Urpilainen on tehnyt aivan ennen näkemättömän kovan listan ehdokkaita SDP:lle Eurovaaleissa ja voi hyvin olla, että tyypillisesti henkilövaaleina pidettävissä Eurovaaleissa SDP:lle tuleekin kannatuksen kasvua vuoden 2009 Eurovaaleihin verrattuna. Eurovaalien voitto taas saattaisi luoda positiivisen momenttumin oppositioon heittäytyneelle Rinteen SDP:lle ja sitä kautta mahdollisuuden menestykseen myös 2015 Eduskuntavaaleissa. Mutta tämä olisi kyllä harvinaisen riskaabeli strategia. 

Kannatan siis puheenjohtajallemme jatkokautta, koska Eurovaalimenestys tänä vuonna luo Jutan johtamalle SDP:lle hyvät mahdollisuudet voittaa myös Eduskuntavaaleissa 2015. Jutta Urpilainen todella on osoittanut olevansa vastuunkantaja.

JK 2. Kirjoitan Kapkaupungista Helsingin ja Seinäjoen välisistä asioista. Se on globalisaatiota. Puolueessamme on tunnetusti seinät leveällä.

Hetki suurmiesten seurassa

Muistelen tänään kahta suurta miestä ja yhtä tapaamista viiden vuoden takaa, koska meitä kaikkia kohtasi tänään suru uutinen. Aulis Rytkönen on poissa. (YLE)

Päätimme vuonna 2009 Suomen Palloliiton Rasisti on Reppana -kampanjan puolesta ottaa yhteyttä sekä Åke Lindmaniin että Aulis Rytköseen. Haaveenamme oli kuvata kaikkien aikojen suurimmat suomalaiset jalkapalloilijat. Samaan tietoiskuun tulivatkin sitten myös Atik Ismail, Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Göran Enkelman, Roman Eremenko ja niin edelleen. Auliksen ja Åken tapaamisesta tuli kuitenkin ihan legendaarinen.

Keskustelimme Herra Rytkösen kanssa ensin puhelimessa tovin ja kuvauspäivän sovittuamme kävin hakemassa hänet kotoota Pohjois-Helsingistä ja suuntasimme Espooseen. Olimme aikaisemmin sopineet Åken vaimon Pirkko Mannolan kanssa, että Åken huonon kunnon takia voisimme kuvata tietoiskun heidän omakotitalon takapihalla. Auliksella vielä jalka nousi reippaasti ja heti autoon päästyään hän rupesikin utelemaan Åken terveydentilasta.

Olin hieman yllättynyt, koska olin muilta aikalaisilta kuullut ja ennen kaikkea Rva Mannolan kanssa keskusteltuani ymmärtänyt, että herrat ja legendat eivät olleet pelkästään pelikavereita vaan olivat olleet erittäin hyviä ystäviä. Taisi olla Pirkon idea, että herrat tekisivät kuvauksen yhdessä. Nyt Aulis kuitenkin vaikutti kovin tietämättömältä Åken terveydestä, ja muustakin viimeaikaisesta. 10 minuutin tarinoinnin jälkeen hän sitten kertoikin, ettei ole Åkea tavannut yli 30-vuoteen. Ero ei ilmeisesti viime kerralla ollut oikein miellyttävä. Ei hän kuitenkaan sitä korostanut. Tärkeää hänelle oli kuitenkin kuulla, että nimenomaan Åke oli hänet kotiinsa kutsunut. Taisin siinä kohtaa itse asiassa kertoa pienen valkoisen valheenkin, koska enhän ollut itse asiassa Åken kanssa puhunut vielä sanaakaan. Vain Pirkon kanssa olin kuvauksesta ja vierailusta sopinut. Aulis oli silminnähden huolissaan Åken terveydentilan huonoista uutisista.

Talolle saavuttuani Aulis kirjaimellisesti hyppäsi auton pelkääjän paikalta ulos ja käveli päättäväisesti etuovelle ennen meitä muita. Vaikutti siltä, että hän oli päättänyt tehdä oman osuutensa jälleentapaamisen puolesta. Minä jäin vielä autolle keräämään kuvauskalustoa ja neuvomaan jo paikalle tullutta kuvausryhmääni. Oven auettua Pirkko oli ovella, mutta heti ovelta näimme myös olohuoneesta kurkkivan suuren miehen hahmon. Sen jälkeen kuulimme meille kaikille suomalaisille niin tutun äänen. ”Tervetuloa peremmälle”, kuului baritonin ääni. Iloinen isäntä kutsui koko porukan sisälle ja siirryimme takapihalle omenapuiden lomaan. Alkoi armoton tarinointi ja muistelo.

”Laakase-laakase Aalis, älä riplaa!” naureskeli hyväntuulinen isäntämme ja otti kuvausryhmämme ohjaukseen. Aulis ei kuulemma ollut mikään syöttövirtuoosi, vaan tykkäsi jallittaa vastustajiaan loputtomasti. Kuljettaa pallon maaliin, jos mahdollista. Pirullinen mies puolustajille, jatkoi Åke. Mieleeni juolahti vanha urheilijoiden vitsi, että tavoite ei ole voitto vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen.

Yritin tarinoiden välissä antaa vuorosanoja mestarille, mutta nopeasti oivalsin että taiteilijalla oli omat vuorosanat. Otin kaksi askelta taaksepäin ja annoin suurmiehen ottaa tilanne haltuunsa. Kuvaaja oli haltioissaan. Aulis kertoi tarinan miksi Åkea kutsuttiin luunmurskaajaksi. Ei se kuulemma siitä ollut, että hän oli kovaluinen puolustaja ja armoton kilpailija, ja että kerrankin muisteltiin vastustajan luun törröttäneen ulos säären kohdalta. Vaan tuosta mahtavasta leuasta se oli kaikki kuulemma lähtenyt. Oli se sellainen rikollisen arkkityyppi, vinoili Aulis. ”Laakase-laakase Aalis, älä riplaa!”, kuittasi Åke nauraen takaisin.

Sitten alkoi Åke tarinansa. Hän huokasi ja muisteli edellisestä tapaamisesta olleen todella yli 30-vuotta ja kuinka hän oli aina ihaillut Aulista ja hänen virtuoosin taitojaan. Uskalsin väliin sanoa tilastoja sekä Teemu Tainiolta kuulemani tarinan kuinka Rytkönen on edelleen Ranskan Toulousessa suurista suurimpia legendoja. Hänet muistetaan siellä ikuisesti. Siitä Åke jatkoi kertomaan ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan tapaamaan Ranskaan Aulista.

Meistä oli tullut kavereita maajoukkueessa, hän kertoi, mutta emme olleet tavanneet pitkään aikaan kun Aulis muutti sinne Eurooppaan pelaamaan. Kirjoitin hänelle Ranskaan ja lähdin matkaan. Rivien välistä ymmärsin, ettei hän ollut jäänyt odottamaan vastausta. Junalla, bussilla ja peukalokyydillä sinne sitten lopulta pääsin. Niin ja ensimmäisen omenatarhan nähdessäsi, sinun piti juosta heti omenavarkaisiin, jatkoi Aulis tyylilleen tunnollisena omintakeisesti vienosti hymyillen. Niin, en voinut vastustaa kiusausta! Oli ne hyviä omenia, jatkoi Åke.

Vilkuilin koko ajan kuvaajaamme varmistuakseni vain, että saihan hän kaiken tämän purkkiin. Rouva Mannola katsoi sivusta noin viiden metrin päästä ja hymyili kauniisti. Hänellekin tilanne oli selvästi merkittävä. Tarinat jatkuivat rönsyilemistään. Jopa kauniin elokuvatähti Pirkko Mannolan kortteeraamisesta naljailtiin aika suoranlaisesti. Kummallakin miehellä oli ilmeisesti ollut silmää elokuvatähdelle. Kaikesta puheesta paistoi syvä ystävyys ja meille sivusta seuraaville oli päivän selvää, että olemme todella suurmiesten seurassa. Olimme syvästi vaikuttuneita ja aika kului lumoutuneena.

Muutaman viikon kuluttua kuvausten jälkeen, juuri kun olimme saaneet kaiken materiaalin editoitua, kohtasi meitä suru uutinen. Åke oli nukkunut pois. Soitin Aulikselle ja soitin Rouva Mannolalle osanottoni ja kysyin, että voimmeko näyttää tietoiskun nyt Åken kuoltua. Kummatkin olivat sitä mieltä, että se olisi Åken toive ja hän toivoisi tulla muistetuksi juuri tällä tavalla hyvän asian puolesta. Muistin hetken jossa hän halusi painottaa kuvauksissa jylisevällä äänellään nimenomaan reppana sanaa. Rasistit on reppanoita! Ärrät tuntuivat luissa ja ytimissä. Kun Åke sen lauseen sanoi, tanner tömisi ja reppanat vapisi.

Itse olimme tietoiskuun erityisen tyytyväisiä. Kaikella kunnialla kaikille muille mukana olleille legendoille, Åke ja Aulis tekivät sen. YLE päätti kuitenkin hyllyttää tietoiskun ja kaikki muut mainoksemme näytettiin paitsi tämä paras niistä. Suurmiehen kuolemasta oli liian vähän aikaa.

Nyt Auliskin nukkui pois, mutta vaikka koko nuoruuteni näin, ihailin ja idolisoin Atik Ismailia ja myöhemmin Kuningas Litmasta, kyllä näiden kahden herran tapaaminen vaikutti minuun nyt niin, että he ovat minulle nyt kaikista suurista suomalaisista pelaajista ne kaikkein suurimmat. Vastaavaa karismaa ei ole kellään.

Lepää rauhassa Aulis Rytkönen.

Päivän luku: USD 130 400 000 000

Knoppi-kysymys.

Kumman bruttokansantuote on suurempi Angolan (väkiluku n. 22 miljoonaa) vai Ukrainan (45 miljoonaa)? 

No, se ei ollut knoppi, se oli kompa. Angola taisi juuri tänä vuonna saada Ukrainan kiinni 130-135Mrd USD bruttokansantuotteellaan. Nousu on ollut huima. Vuonna 1994, kun ensimmäinen rauhansopimus tehtiin UNITA:n kanssa sen bkt oli noin 4Mrd USD ja Savimbin kuoltua ja rauhan lopullisesti saavuttua vuonna 2002 14,9Mrd USD.

Rauha on kannattava bisnes. Mielenkiintoisia tilastokäyriä löytyy Googlesta sekä Maailmanpankin sivuilta. >> World Bank - Angola

Ps. Suomi kirii juuri takaisin vuoden 2008 huippuja 272Mrd USD, vaikka viime vuonna jäätiinkin alle 260 miljardin. >> Finland GDP

Suurlähettiläs Kubheka haastateltavana

Ministerit ja kuvernööri

Angolan raja

Learjet

Team Finland

Miinakenttä

Päivän luku 1 691 000 000€. Se on Suomen vienti Afrikkaan.

Eilen julkistettiin, että Suomi palauttaa suurlähettilään edustustoonsa Namibiaan. Hyvä niin. Lähetystö on toiminut aivan samalla tavalla jo maan itsenäistymisestä asti (1990), mutta suurlähettilästä Suomi ei ole Namibiaan lähettänyt vuosina 2000-2014 välillä. Suurlähettilään palauttamisen perusteluiksi sanottiin nyt hyvät ja pitkäaikaiset suhteet, mutta varsinkin edustustoverkostoa supistettaessa myös kaupallisesta yhteistyöstä on ollut näyttöä. Kauppoja on tehty ensin vuonna 2011-12 36 miljoonalla eurolla ja nyt 2012-13 jo yli 130 miljoonalla eurolla. Jos lukemat pysyisivät joka vuosi samalla tasolla, sitä voitaisiin vertailla jo vaikka Kreikkaan (112M€), Portugaliin (116M€) tai Irlantiin (115M€) Suomen viennin tärkeysasteikolla. Uutinen Ulkoministeriön sivuilla.

Uutinen Helsingistä sai ajattelemaan Afrikan kaupan tilastoja yleensä ja vertailemaan sitä esimerkiksi paljon puhuttuun Kiinaan. Tulokset olivat jopa ikuiselle optimistille yllätyksellisiä. Afrikan mantereelle, jossa asuu noin 3/4 osaa Kiinan väkiluvusta tehdään kauppaa lähes yhtä paljon kuin tuonne idän nousevaan talousmahtiin. Ohessa otteita Tullin vientitilastoista ja vertailua esim. väkilukuun:

Afrikka, vienti Suomesta: 1,7Mrd€
Kiina, vienti Suomesta: 2,6Mrd€
Afrikan mantereen väkiluku: 1,0Mrd
Kiinan väkiluku: 1,35Mrd

Vienti Afrikkaan /henkilö: 1,7€ /afrikkalainen
Vienti Kiinaan /henkilö: 1,9€ /kiinalainen

Kauppatase Afrikkaan: +1,05Mrd€
Kauppatase Kiinaan: -1,99Mrd€

Viennin kasvu/tappio Afrikkaan 2011/-12: +33%
Viennin kasvu/tappio Kiinaan 2011/-12: -2%

(Tilastokeskus ja Tulli 2012)

Number of the day: 2.

Today's number is 2, because that is the average amount of times that our new Nokia Lumia 620 crashes in a  day. My wife's comment, "It's still genuine Nokia", says it all.

Two times a day.

The other Nokia 620 related number we've gotten accustomed to is 81,40€. That's the price of the front screen replacement at Nokia Care in Finland. Here in South Africa they quoted R1308 of course, which is almost exactly 100 euros with today's extremely favorable currency exchange rate. We are still to receive them into the country though and Nokia Care has told us "next week", for the past three weeks now.

It's still a genuine Nokia.

Ps. Formerly pretty hard-core iPhone 3 and then 4 users, we both actually love the phone.

Are you excitable?

I'm not easily moved, but every now and again when something truly new is created I get excited. Run DMC did it in 1986, by introducing me to HipHop. Salvador Dali did it for me in the so-called classical art and I've always been a geek when it comes to new technological innovations. At best technology and art becomes one, it moves you.

My biggest accomplishments to date can both be linked to IT and somehow even to open source ideology. When I was a pre-teen in Helsinki Toukola-Kumpula-Käpylä region, we had a group of guys that used to crack games for Commodore 64 and later to Amiga 500. Our group was called Syntax Error Cracking Club - S.E.C.C., and without making any profit from the work, we achieved global recognition. Our cracked games, the c-casette tapes, had been copied and circulated as far away places as Bangladesh and Chile. Maybe some of you old-timers remember the S.E.C.C. -logo before the games started. This was in the early- and mid-1980's. The times of the above-mentioned music of Run DMC and Public Enemy. By the end of that decade we were already catching soundtrack loops from Eric B. Rakim, Salt 'n Pepa and The Beastie Boys. We were kids of 10 to 15 years old. The first real computer generation.

The second and perhaps even cooler innovation that I was fortunate to be part of was the web-based database to serve as a conflict prevention network for various political, media and civil society actors in so-called fragile states. We did the program under the visionary leadership of Ms. Anne Palm and celebrated every cent we got for the KATU project from the Ministry for Foreign Affairs. Truly innovative, a facebook for conflict prevention actors of sorts, one could never claim for ignorance anymore, when planning for strategy to intervene into a conflict, like the UN troops had done few years earlier during the Rwanda and Burundi genocide. The contacts to know what's going on, on the ground and do the research were there, like in Rauli Virtanen's diary. All the contacts were accessible like from the Yellow Pages, but most importantly every contact had the possibility to contribute independently into the database just like in modern day social media. This initiative was but for few years from 1998 to the turn of the new Millennium. 

Both IT highlights of my life were short-lived, like 15-minutes of fame, although especially the latter attracted wide interest with the large Finnish media houses especially and then influenced what was to be known as the government civil crisis management database. Far less innovative version of the original.

The first small Nokia phones were exciting and moved us all with especially the SMS technology that came with them. Suddenly you had cheap means to be in touch with the World. Similarly the VHS videos were awesome by popularizing professional recording to nearly every household. Linux innovation of open source operating system was just mind-blowing! Youtube was like home-videos re-invented inside the internet. Awesome!

Innovations are exciting. They are art that moves you. Apple OS, the operating system that Microsoft and Windows copied, was exciting. Nokia 770, later to be copied to become the world-known tablet iPad, was exciting. iPhone was exciting for leading the evolution to touch-screen smartphones. And I remember when once driving Jutta Urpilainen home from some boring SDP seminar (I'm just joking, I'm sure it was brilliant!), I kept convincing her that every politician must get into Facebook to communicate with the electorate. Soon after she joined and so did many others. Then Obama took the social media campaigning to another exciting levels altogether. Re-invented political campaigning, if you will. Exciting. Yes, they did. It was a movement.

But innovations don't seem happen every day. Nor do they seem to come around more often than before. New and truly fresh ideas are few and far apart. Most of the so-called new things on the market are just something old re-packaged. I mean whatever has Samsung innovated - speed for a smartphone or a bigger screen? And now everyone's raving about it as if it was the latest of something.

So long story short, today is also one of those days, when I'm excited. Something new has happened. Revolutionary Jolla smartphone and most of all it's Sailfish OS were launched to public. They are exciting, because the OS is open source like Linux, but is able to hybrid with the open Android application development as well.

Whether Jolla brand will stand the pressures of competition or the Sailfish OS will become worldwide phenomena remains to be seen. Capitalism and market shares are a lot about money spent to marketing and the best tech innovations don't always prevail. But what is clear from today, is that they are the first of their kind. They did to smartphones what Linus Torvald's Linux did to your home PC operating systems. Jolla is not just a smartphone with a new operating system. Jolla is a movement where everyone can personalize, create and innovate their own smartphone. It's a movement like Obama re-created politics. And that, regardless of the brand success, is going to be the future of mobile technology.

Jolla movement is special and it's exciting.

Sountrack: Def Leppard - Excitable

Kylähulluja nämä PerSujen kansanedustajat

Suomea kun kierrettiin joukkueen kanssa männävuosina ahkeraan, joka kylällä oli oma lievästi sanottuna "eksentrinen" kaveri aina sivurajan tuntumassa rumpunsa kanssa, sotamaalaus päällä ja liput heilumassa. Kansanviisauksia huudeltiin tuomareille ja naapuriseuran pelaajille. Rakkaimpia vihollisia olivat penkin päässä istuvat vierasjoukkueen huoltojoukot, jotka joskus provosoituivat vastaamaan huuteluihin samalla mitalla. Useinmiten myös kotikatsomo sai ottelun loppupuolella osansa. Erityisesti ne, jotka eivät tarpeeksi eläytyneet kylähullun keskivartaloa paljastaviin sotatansseihin.

Kaverit olivat kuitenkin yleisön suosikkeja ja saivat aina koko yleisön nauramaan tempauksillaan, oltiin sitten oman kylän seuraa tai vastustajaa kannattamassa. Suoraan sanoen kylähullut olivat hyvää viihdettä. Yleensä tämä keskimäärin hieman neljänkympin ylittänyt keskivartaloltaan valtaisa kaveri yllytti yleisöä ja yleisö kaveria kerta kerran jälkeen tyhmempiin tempauksiin. Syntyi hyvä show! Aina oli kuitenkin hauskaa, vaikka ylilyöntejähän ne kaikki oli. Ilmiö suoraan sanoen kuului koulujen jumppasaleihin kerran keskiviikossa. Rasistista huutelua en koskaan kuullut, vaikka kentällä saattoi olla neljä viisikin tummaihoista pelaajaa. Hölmömpikin ymmärsi, ettei rasismi kuulu koripallokentille.

En silti noina vuosina olisi uskonut saman kylähullujen showbisneksen ulottuvan vielä jonain päivänä Suomen valtakunnan politiikkaan ja Eduskuntaan asti. Puhumattakaan että nämä hullut yhtyisivät kylärajojen yli ja alkaisivat vielä systemaattisesti hyökkäämään jotain ihmisryhmää vastaan omaa etua tavoitellessaan. Ilmiö on vanha. Kylän päähänpotkittu kun löytää vielä heikommassa asemassa olevan, kaikki se tuska ja viha jota on vuosien mittaan saatu kestää kohdistetaan nyt siihen vielä heikompaan. Kaikkein järkyttävintä on se, että rasismin kulttuuri sallitaan valtakunnan korkeimmassa päättävässä elimessä.

Reppanoitahan nämä PerSujen nyt iltapäivälehtien otsikoissa paistattelevat kansanedustajat tietenkin ovat, tai muut kylähullut. Halatahan heitä pitäisi eikä lyödä. Taputtaa selkään ja kutsua hauskuuttamaan seuraavaankin matsiin, mutta se ei ole helppoa. Meillä Suomessa kun on semmoinen tapa, että heikompaa ei lyödä.
I've said it before and I'll say it again, Suomi on sairas. Sairas kun nostaa nämä sekopäät edustamaan itseään - kylähullut kansanedustajiksi.