maanantai 19. lokakuuta 2009

Realistista vai idealistista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa?

Pitkään Halosen ja Tuomiojan ulkopolitiikan linjaa on pidetty liian idealistisena ja erityisesti NATO-haukat ovat kutsuneet realismia ulkopolitiikkaamme. Nyt pöytä on kääntynyt, NATOon pyrkivät "realistit" käyvät idealistista terrorismin vastaista sotaa länsivaltojen ja Afganistanin hallituksen puolella Talebaneja vastaan.
Realistista ulkopolitiikkaa olisi nyt vetäytyä sodasta ja Suomen puolustusvoimain keskittyvän suomalaisten ulkoisesta turvallisuudesta huolehtimiseen, sisäasiainministeriön sisäisestä turvallisuudesta huolehtimiseen ja ulkoministeriön käyttävän diplomatiaa työkaluna ennen sodankäyntiä.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Onko Suomi tehnyt mitään diplomaattisia ponnisteluja Afganistanin sodan lopettamiseksi?

Faija palasi Afganistanista ja Kabulista vähän aikaa sitten. Afganistanin sota on sen jälkeen puhuttanut perheessä tavallista enemmän. Lyijyliiveissä ja sotilassaattueissa siellä kuulemma kuljettiin, vaikka ensi reaktio turvallisuustilanteesta oli kuulemma aika rauhallinen. Iltaisin rynnäkkökiväärin pauketta kuulemma satunnaisesti kuului, muttei sen enempää kuin Addis Abebassa 90-luvun puolivälissä. Eikä Addiksessa tai Etiopiassa silloin ollut mitään erityistä konfliktia, Eritrean itsenäisyyttä ja sen luomaa kahnausta tai ikuisen tuntuista Ogadenin vaikeaa tilannetta lukuun ottamatta.
Turvallisuus on kuitenkin suhteellinen käsite. Selvää on se, että rauhaa ei Afganistanissa olla turvaamassa. Ei ole mitään rauhaa jota turvata. On vain hallituksen sota Taliban-oppositiota vastaan. Siviilikriisinhallinta- tai kriisinhallintaoperaatioksikin sotaa on kutsuttu ja kärkevimmät NATOon intoilijat Suomessa ovat vielä muistuttaneet, että YK:n mandaatilla kriisiä siellä hoidetaan. Noh, ehkä ei kaikki heistä ole NATO intoilijoita, Presidentti Halonenkin on antanut painavan tukensa sotimiselle. Häntä ei ainakaan vielä tunneta NATOon Suomea vievänä Presidenttinä.
Nyt myös SDP:n pää-äänenkannattaja Demari ja sen päätoimittaja on liittynyt kuoroon. Päivän otsikko, ”Suomen on syytä pysyä Afganistanissa” ei jätä paljon tulkinnanvaraa asiassa. Motivaatio kommentointiin ja sen ajoitukseen kuitenkin jättää ihmettelemisen aihetta. Miksi Demarin tulee kantaa kortensa kekoon ja miksi nyt? Onko hallitusneuvottelut Kokoomuksen kanssa jo käynnissä, nyt kun Kepu horjuu Vanhasen johdolla ja Demareiden on todistettava vilpitöntä NATO intoa isompansa suosioon pääsemiseksi?
Faijan keskusteluista jäi kerrankin muuten jokin todella viisas oivallus mieleen. Sanoi - perinteisen määritelmän mukaan sota on diplomatian jatke. Jos diplomaattiset neuvottelut eivät johda tulokseen, voi syttyä sota. Nyt tilanne on täysin päinvastainen, ensin soditaan ja sitten vasta harkitaan neuvotteluita.
Onko Suomi tehnyt mitään diplomaattisia ponnisteluja Afganistanin sodan lopettamiseksi?