Number of the day is 8. Russian based conglomerate Rosatom is building 8 nuclear power units to South Africa

Rosatom is supplying 8 nuclear power units to South Africa, writes the legendary Russian ITAR-TASS today. These power plants are to produce 9600 megawatts to the power-hungry emerging country by 2030. Currently South Africa and the entire continent of Africa has one nuclear power plant supplying about 5% of the country's need. South Africa is the second largest economy on the continent after Nigeria. The nuclear power plant is here in Cape Town, just a stone throw away from our beautiful Cape Winelands in Koeberg, right by the Atlantic beaches.

What makes this news significant, is it's impact regionally. It is eye-opening, because the entire emerging Southern African region economic growth has been stagnated for years due to lack of affordable electricity. The hikes in electricity prices have exceeded any other inflation by almost three fold. Moreover, even huge economic hubs and emerging cities like Cape Town and Johannesburg have been subject to continuous blackouts. Huge investments have therefore been made into natural gas, coal and even clean tech green solutions like solar and hydro energy all across the region. 9,6 billion USD railroad from Botswana coal mines to the coast of Namibia, multi-billion Norwegian investments in Angola, hundreds of millions for natural gas drilling in Namibia. Those are just to name a few. The Russians have been active everywhere, whether it's with their traditional allies in Mozambique and Angola or the Kudu gas fields in Namibia. The big question is, what is going to happen to these projects now that Russians scored big elsewhere? Are they going to whither away as unprofitable and South Africa will continue to supply the entire region just straight from the grid? Or are they going to go forward and the region is going to become not only the area for extremely cheap labor, but also World record affordable energy.

Most regional countries are to renew their agreements to decades to come with South African ESKOM this year and the coming. This - I am sure - is not by co-incidence. The talks have been postponing from 2012 already and it now makes sense why. South Africa needed to secure their own interest first and the Russians played at many fronts. The situation is best described with the saying: first come, first served. Southern Africa has abundance of resources, but few are utilized up to now.

They say that the originally Gasprom owned Kudu gas fields in Namibia or the Angolan-Norwegian cooperation for the hydro-energy in South-Eastern Angola could both alone electrify the entire region for decades to come. But how is this new situation going to now alter the market and the viability of those projects. What if these 8 new nuclear power plants, these other projects and the new found natural gas in Mozambique are all going to be harnessed? We'll get electricity for free or we'll start selling it to the World or to the rest of the continent. Electrical main grid makers wake up! They say that the population in Africa could five fold in the next 85 years. Economies grow faster than anywhere in the World.

The potential in Africa are just mind-blowing. One must just hope that the decisions just be sufficiently forward thinking.

Nerd's look on the World Cup - Which continent should have more places

I live in Africa, so it is natural for me to hear lots of grumble about African teams being discriminated agains when it comes to selection of World Cup countries. More specifically, how many places different continents get into their Continental qualifying games of the total 32. The argument was recently raised again by my fellow football enthusiast, africanist and dear friend Iina Soiri. Mother of our young Finnish football star Pyry with Namibian decent.

Currently:

Africa: 5
Asia and Oceania: 4
Europe: 13
North America: 4
South America: 6

I might agree with her argument, that it would benefit the game immensely to include more African teams in to the selection, but would it be fair to have more than 5 of 32 countries from Africa? Have they earned more places with their recent performances? We could argue the case from athletic perspective, considering cultural aspects enriching the game or look into the finances of these emerging economies and think about the future. But what do the numbers say? How well did the African nations fare against other continents?

Lie, Total Lie, Statistics
First, the five African countries scored 12 points between them and two advanced from the group stages: Nigeria and Algeria. Passing rate from the group stages was therefore 40% and African nations scored 2,4 points on average.

In comparison 13 European nations had six teams advance from the group stages, giving Europe 46% passing rate with total 61 points scored. That gives European nations 4,7 points average per nation.

Altogether there were 135 points scored by 32 nations, giving the group stages an average of 4,4 points per nation. That said, African nations fared almost half below average and European nations just above average.

Then it doesn't come to as a surprise to anyone that followed the games that the Americas fared extraordinarily well and on the contrary the Oceania and Asian countries simply seem to have failed in everything. Zero of four made it through and total 3 points were scored combined by the Asia and Oceania countries. That is mere 0,75 points per team. Zero wins, three draws and 9 losses from 12 games.

Quite to the contrary, South American countries had most success, over shadowing almost every other Continent by stunning winning record. Five of six (83%) South American countries advanced and six countries combined incredible total 41 points. On average the South American countries scored 6,8 points. That's almost two wins and a draw from three matches. That's amazing and although I haven't done a historical study on it yet, it certainly deserves one. Is it greatest success by a continent ever?

What certainly does seem the greatest and historic success is North America's results, 3/4 (75%) of them making it out of the group stages. Four nations Mexico, Honduras, Costa Rica and United States scored 18 points combined, giving an average of 4,5. Almost the number of Europe and above the average of 4,4. The Lilliputians of Soccer have arrived!

Who is over- and who is underrepresented?
Back to the original question then, who is over- and who is underrepresented. Clearly Africa with their average 2,4 points and Asia with 0,75 points should lose some places into the next World cup as they scored way below the average, 4,4 points per nation.

Vice versa underrepresented were the Americas, when 8 of 10 teams made it off the groups and both North and South America scored way above average. With simple calculations then, here are the results how mathematics would argue various continents should be represented in the next World Cup in 2018:

Africa would lose two places into the World Cup and only 3 countries should make it with 12 points.
Europe should have 14 countries, increase of one.
Asia should lose three and have only one.
North America should stay with four. And,
South America should increase their number by four to 10 countries in the next World Cup.

Africa 5 --> 3
Europe 13 --> 14
Asia and Oceania 4 --> 1
North America 4 --> 4
South America 6 --> 10

Älä puhu työpaikoista istuvillasi

Tekoja, ei puheita. Niitä nyt odotetaan.

Eurovaaleihin valmistautuessa kummatkin päähallituspuolueet, SDP ja Kokoomus, ovat valinneet vaaliteemakseen työn. Työtä pitää tehdä ja uusia työpaikkoja on saatava. SDP on pitänyt sitä teemanaan jo muutaman vuoden ja tänään Kokoomus julkaisi TV-mainoksensa samasta asiasta. Viime viikolla valtakunta kuhisi SDP:n uuden puheenjohtajavalinnan jälkeen tulevista vaikeista hallitusneuvotteluista. On siksi ehkä parasta korostaa asioita, jotka saattaisivat kovin mahdottoman oloisen tilanteen ratkaista. Yksi näistä asioista itsestään selvästi on työllisyyden parantaminen. Puheenjohtaja Antti Rinne löi ensimmäisenä päivänään nuijanvarressa YLE:n kameralle madonluvut pöytään. 160 000 teollisuuden työpaikkaa on menetetty ja 340 000 työttömän tilanne on korjattava.

Parempi Eurooppa syntyy työstä from Kokoomus on Vimeo.

Samaan realiteettiin rakennemuutoksesta joutuu myös Kokoomuksen seuraava pääneuvottelija, pääministeriksi valittava puheenjohtaja. Kokoomus on lisäksi tehnyt selväksi mielipiteensä, että tempputyöllistämisellä ei teollisuuden rakennemuutosta saa korjatuksi. Vapaavuorelle esimerkiksi tuntuu kovin vaikealta niellä edes Turun telakan kaupan edistäminen valtion rahoilla. SDP:llä ja Kokoomuksella on tässä asiassa selkeä ideologinen ero. SDP ja varsinkin Rinteen SDP saattaisi elvyttää keynesiläisittäin myös valtion rahoilla. Tarkasti ottaen valtion omaisuutta myymällä saaduilla rahoilla. Toisaalta voisin kuvitella, että Rinteen SDP:lle ei esimerkiksi VR:n, Finnairin tai vaikkapa Itellan esimerkki väkisin saneeraamisesta ja tahallisesta köyhdyttämisestä myyntivalmiiksi tunnu hyvältä. Tavoite on siis yhteinen, mutta hyväksyttävät keinot kovin erilaiset. Ideologiaa on luvattu puolustaa ”porukoille” nyt vahvemmalla kädellä.

Mistä siis voitaisiin olla samaa mieltä? Miten rakentaa työpaikkoja niin, että sekä työnantaja että työntekijäpuoli voisivat sen yhdessä hyväksyä. Ensimmäisiä ajatuksia laitetaan varmasti viennin varaan. Jos suomalaisyhtiöt menestyisivät ulkomailla, siitä epäilemättä syntyy Suomeen myös työtä. Laivanvarustus ei ole menneisyyden ala, siitä tunnutaan nyt taas olevan yhtä mieltä. Peliteollisuudesta tykkää kaikki Jungnerista Stubbiin ja kohta myös virallinen Suomi herää kasvavien markkinoiden mahdollisuuksiin suomalaisille yhtiöille. Huomataan, että kasvavat markkinat ovat maailmassa huomattavasti laajempi ilmiö, kuin vain Kiina.

Lähestytäänkin asian ydintä ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, juuri tällä hetkellä politiikka ja kilpailu valtapuolueissa vie ajatusta oikeaan suuntaan. Suurten yhtiöiden johdossa ollaan edelleen hyvin konservatiivisia, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, mutta johtavat poliitikot ovat tukiryhmineen jo kilpailun paineessa asiaan havahtuneet. Maailman niin sanotut kasvavat markkinat ovat muuttuneet radikaalisti viimeisen vuosikymmenen aikana ja kiihtyvästi viimeisen kolmen vuoden aikana. Ne eivät ole enää kaikissa muodoin geopoliittisesti todennettavissa, kuten peliteollisuus esimerkiksi on todistanut. Pelejä ja ohjelmistoja ostetaan netissä ja osittain jopa valuutoilla, joita ei kansallisvaltiot kontrolloi. Netti on markkinapaikka ja markkinoita on kasvanut klustereiksi kansallisvaltioiden sisälle. Lisäksi ilmansuunta kaikkein suurimmalle kasvulle on vaihtunut Idästä Etelään, tai jopa Suomesta katsottuna pitkälle Lounaaseen.

Olen monesti tuonut esille esimerkkejä Nigeriasta. Viidessäkymmenessä vuodessa väkilukunsa yli viisinkertaistanut Afrikan jättiläinen ohitti tänä vuonna kansantaloutena Etelä-Afrikan ja on nyt Afrikan suurin kansantalous. Jos valitaan rikkain 5 miljoonaa ruotsalaisia ja 5 miljoonaa nigerialaista, niin nigerialaisten tulot ovat lähes tuplat ruotsalaisiin verrattuna. Dangotet ovat ohittaneet Wallenbergit. Ostovoima on siis massiivinen, klusterina, 160 miljoonan muun nigerialaisen ympäröimänä. Samalla tavoin voitaisiin puhua Angolasta, jossa kansantalous on kymmenkertaistunut rauhan aikana kahdessatoista vuodessa. Vastaavia nousuja ei ole nähty kuin Suomessa ja Japanissa, tai ehkä Etelä-Koreassa toisen maailmansodan jälkeen. Suur-bisnestä konsultoiva KPMG arvioi maailman Top 5 mielenkiintoisinta bisneskohdetta löytyvän kaikki Sub-Saharan Afrikasta.

Miksemme siis löisi rahojamme kiinni sinne mistä löytyy tulosta? Suomalaisteollisuuden vienti miljardin ihmisen Afrikkaan oli viime vuonna noin 1,7 Mrd euroa. Vastaavasti vienti yli 1,3 miljardin ihmisen Kiinaan oli noin 2,6Mrd euroa. Jokainen afrikkalainen tuotti Suomeen työpaikkoja 1,7€ per henkilö ja jokainen kiinalainen 1,9€ per henkilö. Sanomattakin on selvää, että mihin suomalaiset vientiponnistelut ovat kohdistuneet viime vuosina. Pelkästään jos virallisen Suomen vienninedistämismatkoja lasketaan niin niitä voidaan laskea Afrikkaan tehtäneen yhden käden sormilla laskien ja Kiinaan sadoissa määrin. Tulokset puhukoon puolestaan. Suomen kauppatase Kiinaan on noin kaksi miljardia tappiolla ja Afrikkaan miljardin voitolla. Kun narulla työnnetään niin paluumatkalla on saatu paljon kauppaa aikaiseksi.

Mitäpä jos hallitusneuvotteluihin istuvat uudet puoluejohtajat kesäkuussa ottaisivatkin parhaan asiantuntemuksensa käyttöön ja loisivat strategian, josta todella Suomeen saataisiin niitä uusia työpaikkoja. Ihan pelkällä maalaisjärjellä ja vuosikymmenten aikana luoduilla verkostoillamme saisimme jo valtavasti aikaiseksi. Uusia markkinoita yrityksillemme avatuiksi.

Esimerkiksi:

Suomessa tehdään maailman parhaita, ekologisesti kestäviä ja kemikaaleja sisältämättömiä, allergiaystävällisiä vaippoja. Nigeriassa on 44 miljoonaa vaippaikäistä lasta. Suomesta vaippoja ei Nigeriaan ole kuitenkaan tarjolla.

Tänä vuonna tulee 50-vuotta siitä kun ensimmäinen Namibialainen opiskelija, Ministeri Nickey Iyambo, saapui Suomeen opiskelemaan lääkäriksi. Suomi on vuosikymmenten aikana kouluttanut kehitysyhteistyövaroin lukemattoman määrän afrikkalaisia insinöörejä, lääkäreitä, opettajia, farmaseutteja, ohjelmoija ja niin edelleen, mutta ei meillä ole mitään tietoa missä he nykyään palvelevat. Ei ole alumnia, kuten Oxfordin yliopistolla tai Sorbonnesta valmistuneilla. Ei ole valtion verkostoa, kuten Kiinalaisilla. Edes Suomen suurlähetystöt eivät tunne suomea puhuvia paikallisiaan. Monesti tilanne tulkitaan loukkaavana.

Esimerkit yritystoimintaan ja suomalaiseen viennin edistämiseen ovat hyvin konkreettisia. Afrikan satamat esimerkiksi joidenka kraanat ja nosturit ovat pääosin kahden suomalaisen yrityksen sinne myymiä ovat joko Ranskalaisen tai Anglo-Amerikkalaisen yhtiön operoimia. Koulutus näiden suomalaisten koneiden operoimiseen ranskalais- tai englantilaisyhtiölle tehdään kuitenkin Suomessa. Afrikkalaiset opiskelevat Suomessa toimiakseen ja tuottaakseen voittoa ranskalaisille. Eikö olisi viisaampaa ylläpitää suhdetta koulunpenkiltä, satamien hallintoon ja nostureita valmistavaan yhtiöön? Olla antamatta työtä ranskalaisille ja hävitä tarjouskilpailut kiinalaisille.

Sama järjetön verkostojen puuttumattomuus koetaan myös tele-alalla. Usein suomalaisyhtiö ja suomalaiset insinöörit ovat perustaneet mobiili-verkot lähes jokaiseen Afrikan maahan. Jopa suuret verkko-operaattorit ovat useasti alkuperältään suomalaisia. Kenelläkään Suomessa ei kuitenkaan ole

Olympiavoittaja Johanna Benson, suomea puhuva Ministeri Iyambo
ja valtapuolue Swapon perustaja Toivo ya Toivo
vaimoineen Suomen suurlähetystön vastaanotolla  

eläviä suhteita näihin maihin, jotka valmistautuvat nyt laajakaistoihin, 4G verkon investointeihin, puhumattakaan kaikkeen siihen liiketoimintaan joka liittyy älypuhelimiin, tabletteihin, palveluihin ja ohjelmistoihin. Useat Afrikan maat valmistautuvat kymmenien-, satojen- jopa miljardin euron investointeihin kansainvälisten partnereidensa kanssa tällä sektorilla, mutta suomalaisia ei näy.

Suomalaiset ovet Kiinassa ja kiinalaiset ovat Afrikassa. Kumman luulet tuntevan Kiinan kasvunäkymät paremmin?

Team Finland raapaisi sitä ajatusta, joka pitäisi nyt oivaltaa ja toteuttaa. Meillä on jo se kaikki joka menestyksekkääseen vienninedistämiseen ja menestyksekkäisiin kauppoihin Afrikassa tarvitaan.

Nyt tarvitaan vain tahto saada Suomeen työpaikkoja. Kysypä itseltäsi hiljakseen, mistä niitä merentutkimusaluksia tai loistoristeilijöitä tulevaisuudessa tilataan. Kaksi viimeisintä Rauman telakan laivaa tilattiin Eteläiseen Afrikkaan ja usean jyrkkää talouskasvua kokevan Afrikan maan BKT:sta jopa kolmannes tulee turismista.

Rinteen toiveet SDP:n dominoinnista ovat ennenaikaisia

Puheenjohtajaehdokas Antti Rinteen toiveet SDP:n dominoinnista hallituksessa tai kehysriihineuvotteluissa ovat ennenaikaisia. Kokoomus on tiukasti vallankahvassa ja jos Rinne valitaan puheenjohtajaksi, ei SDP:llä ole edessään kuin huonoja vaihtoehtoja.

Ben Zyskowicz tyrmäsi tänään SDP:n puheenjohtajuutta tavoittelevan Antti Rinteen kaavailut kehysriihipaketin avaamisesta, siis uusista hallitusneuvotteluista (US 6.5.2014). Ben muistutti, että Kokoomus on edelleen suurin puolue ja valitsee tarvittaessa kumppaninsa hallitusneuvotteluihin, tai on valitsematta ja jatkaa entiseen tapaan. SDP on siis vapaa lähtemään hallituksesta. Kehysriihessä sovittua pakettia ei avata.

Ehkä on siis aiheellista lähteä spekuloimaan mitä Kokoomus tällä ulostulolla tarkoittaa. Pidin ensin Benin ulostuloa neuvottelutaktiikkana, mutta tarkemmin ajatellen he taitavat olla tosissaan. Vaihtoehtoja heillä on monia, mutta vain yksi niistä on todennäköinen. Kokoomus voisi Vapaavuoren johdolla aloittaa uudet hallitusneuvottelut, repiä Rinteen vaatimuksesta kehysriihipaketin auki ja näyttää taas kerran tossukalta, kun SDP:stä ja ammattiyhdistysliikkeestä älähdetään. En pidä tätä todennäköisenä vaihtoehtona. Jan Vapaavuorta ei Kokoomuksen johtoon tiskirätiksi valita.

Kokoomus voisi myös pyrkiä rakentamaan enemmistöhallitusta ilman SDP:tä ja rakentaa uutta kehysriihtä, mutta onnistumisen mahdollisuudet olisivat vuoden 2011 vuottakin pienemmät. Sillä nyt oppositiossa viruneet Keskusta ja PerSut keräävät koko ajan ääniä laariin seuraavia vaaleja odotellessa. Oppositiopolitiikka on toiminut heille hyvin. Toisin sanoen, Eero Heinäluoman rakentama pelote Kokoomukselle SDP-PerSu yhteistyöstä ei enää toimi, koska (1) Timo Soini ei enää halua hallitukseen vuodeksi ja (2) koska Kokoomus ei enää epäonnistu, jos se ei saa enemmistöhallitusta aikaiseksi. Olisikin poliittinen itsemurha PerSuilta lähteä hallitukseen enää vuodeksi.

Ainut realistinen vaihtoehto onkin, että Kokoomus ylläpitäisi hallitusta vaikkei sillä ole enemmistöä Eduskunnassa. Tämä ns. ”neljän vähemmistöhallitus” voisi käytännössä ylläpitää toimintakykyään, jos SDP Rinteen johdolla lähtisi hakemaan parempaa tulosta seuraaviin vuoden päästä pidettäviin vaaleihin oppositiosta. Tilanne on nimittäin 2011 Eduskuntavaaleista muuttunut sillä tavoin, että Eduskunta on hallituksen merkittävimmät päätökset tälle hallituskaudelle jo hyväksyneet ja Kokoomus voisi siksi käytännössä johtaa maata myös vähemmistöhallituksen johdossa. Koko kansakuntaa varmaan myös sitten muistutettaisiin, että kuka Suomessa vastuun oikein kantaa. Kokoomus voittaisi taas ja SDP häviäisi.

Eduskunnalla on tietysti valta repiä vanhat päätöksensä ja tehdä uusia, mutta tämä vaihtoehto on vielä epätodennäköisempi kuin mikään hallitusneuvotteluvaihtoehdoista. Jokaisella kansanedustajallakin on jo vaalit näköpiirissä.

Toisin sanoen, jos niin onnettomasti kävisi, että Rinne puheenjohtajaksemme tänä viikonloppuna huudettaisiin, hän ei todennäköisesti ensimmäistä vaalilupaustaan pitäisi vaatimalla kehysriihipaketin avaamista. Neljä päivää puoluekokouksen jälkeen pidetään YLE:n suuri Eurovaalien puheenjohtaja-tentti ja siinä tilanteessa uudelta puheenjohtajalta viimeistään prässättäisiin ulos vastaus, että syökö hän neljässä päivässä vaalilupauksensa ja ottaa itselleen herkullisen ministerin palkan. Vai taktikoiko hän SDP:n oppositioon kalastelemaan vähemmän politiikkaa ymmärtävien ääniä, kun päätökset on SDP:n kanssa hallituksessa kuitenkin käytännössä jo tehty.

Kummassakin tapauksessa SDP häviäisi railakkaasti tämänhetkisestä kannatuksestaan. Kyllä kansa tietää.

JK. Tilanteen suuri ironia on se, että Jutta Urpilainen on tehnyt aivan ennen näkemättömän kovan listan ehdokkaita SDP:lle Eurovaaleissa ja voi hyvin olla, että tyypillisesti henkilövaaleina pidettävissä Eurovaaleissa SDP:lle tuleekin kannatuksen kasvua vuoden 2009 Eurovaaleihin verrattuna. Eurovaalien voitto taas saattaisi luoda positiivisen momenttumin oppositioon heittäytyneelle Rinteen SDP:lle ja sitä kautta mahdollisuuden menestykseen myös 2015 Eduskuntavaaleissa. Mutta tämä olisi kyllä harvinaisen riskaabeli strategia. 

Kannatan siis puheenjohtajallemme jatkokautta, koska Eurovaalimenestys tänä vuonna luo Jutan johtamalle SDP:lle hyvät mahdollisuudet voittaa myös Eduskuntavaaleissa 2015. Jutta Urpilainen todella on osoittanut olevansa vastuunkantaja.

JK 2. Kirjoitan Kapkaupungista Helsingin ja Seinäjoen välisistä asioista. Se on globalisaatiota. Puolueessamme on tunnetusti seinät leveällä.

Hetki suurmiesten seurassa

Muistelen tänään kahta suurta miestä ja yhtä tapaamista viiden vuoden takaa, koska meitä kaikkia kohtasi tänään suru uutinen. Aulis Rytkönen on poissa. (YLE)

Päätimme vuonna 2009 Suomen Palloliiton Rasisti on Reppana -kampanjan puolesta ottaa yhteyttä sekä Åke Lindmaniin että Aulis Rytköseen. Haaveenamme oli kuvata kaikkien aikojen suurimmat suomalaiset jalkapalloilijat. Samaan tietoiskuun tulivatkin sitten myös Atik Ismail, Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Göran Enkelman, Roman Eremenko ja niin edelleen. Auliksen ja Åken tapaamisesta tuli kuitenkin ihan legendaarinen.

Keskustelimme Herra Rytkösen kanssa ensin puhelimessa tovin ja kuvauspäivän sovittuamme kävin hakemassa hänet kotoota Pohjois-Helsingistä ja suuntasimme Espooseen. Olimme aikaisemmin sopineet Åken vaimon Pirkko Mannolan kanssa, että Åken huonon kunnon takia voisimme kuvata tietoiskun heidän omakotitalon takapihalla. Auliksella vielä jalka nousi reippaasti ja heti autoon päästyään hän rupesikin utelemaan Åken terveydentilasta.

Olin hieman yllättynyt, koska olin muilta aikalaisilta kuullut ja ennen kaikkea Rva Mannolan kanssa keskusteltuani ymmärtänyt, että herrat ja legendat eivät olleet pelkästään pelikavereita vaan olivat olleet erittäin hyviä ystäviä. Taisi olla Pirkon idea, että herrat tekisivät kuvauksen yhdessä. Nyt Aulis kuitenkin vaikutti kovin tietämättömältä Åken terveydestä, ja muustakin viimeaikaisesta. 10 minuutin tarinoinnin jälkeen hän sitten kertoikin, ettei ole Åkea tavannut yli 30-vuoteen. Ero ei ilmeisesti viime kerralla ollut oikein miellyttävä. Ei hän kuitenkaan sitä korostanut. Tärkeää hänelle oli kuitenkin kuulla, että nimenomaan Åke oli hänet kotiinsa kutsunut. Taisin siinä kohtaa itse asiassa kertoa pienen valkoisen valheenkin, koska enhän ollut itse asiassa Åken kanssa puhunut vielä sanaakaan. Vain Pirkon kanssa olin kuvauksesta ja vierailusta sopinut. Aulis oli silminnähden huolissaan Åken terveydentilan huonoista uutisista.

Talolle saavuttuani Aulis kirjaimellisesti hyppäsi auton pelkääjän paikalta ulos ja käveli päättäväisesti etuovelle ennen meitä muita. Vaikutti siltä, että hän oli päättänyt tehdä oman osuutensa jälleentapaamisen puolesta. Minä jäin vielä autolle keräämään kuvauskalustoa ja neuvomaan jo paikalle tullutta kuvausryhmääni. Oven auettua Pirkko oli ovella, mutta heti ovelta näimme myös olohuoneesta kurkkivan suuren miehen hahmon. Sen jälkeen kuulimme meille kaikille suomalaisille niin tutun äänen. ”Tervetuloa peremmälle”, kuului baritonin ääni. Iloinen isäntä kutsui koko porukan sisälle ja siirryimme takapihalle omenapuiden lomaan. Alkoi armoton tarinointi ja muistelo.

”Laakase-laakase Aalis, älä riplaa!” naureskeli hyväntuulinen isäntämme ja otti kuvausryhmämme ohjaukseen. Aulis ei kuulemma ollut mikään syöttövirtuoosi, vaan tykkäsi jallittaa vastustajiaan loputtomasti. Kuljettaa pallon maaliin, jos mahdollista. Pirullinen mies puolustajille, jatkoi Åke. Mieleeni juolahti vanha urheilijoiden vitsi, että tavoite ei ole voitto vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen.

Yritin tarinoiden välissä antaa vuorosanoja mestarille, mutta nopeasti oivalsin että taiteilijalla oli omat vuorosanat. Otin kaksi askelta taaksepäin ja annoin suurmiehen ottaa tilanne haltuunsa. Kuvaaja oli haltioissaan. Aulis kertoi tarinan miksi Åkea kutsuttiin luunmurskaajaksi. Ei se kuulemma siitä ollut, että hän oli kovaluinen puolustaja ja armoton kilpailija, ja että kerrankin muisteltiin vastustajan luun törröttäneen ulos säären kohdalta. Vaan tuosta mahtavasta leuasta se oli kaikki kuulemma lähtenyt. Oli se sellainen rikollisen arkkityyppi, vinoili Aulis. ”Laakase-laakase Aalis, älä riplaa!”, kuittasi Åke nauraen takaisin.

Sitten alkoi Åke tarinansa. Hän huokasi ja muisteli edellisestä tapaamisesta olleen todella yli 30-vuotta ja kuinka hän oli aina ihaillut Aulista ja hänen virtuoosin taitojaan. Uskalsin väliin sanoa tilastoja sekä Teemu Tainiolta kuulemani tarinan kuinka Rytkönen on edelleen Ranskan Toulousessa suurista suurimpia legendoja. Hänet muistetaan siellä ikuisesti. Siitä Åke jatkoi kertomaan ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan tapaamaan Ranskaan Aulista.

Meistä oli tullut kavereita maajoukkueessa, hän kertoi, mutta emme olleet tavanneet pitkään aikaan kun Aulis muutti sinne Eurooppaan pelaamaan. Kirjoitin hänelle Ranskaan ja lähdin matkaan. Rivien välistä ymmärsin, ettei hän ollut jäänyt odottamaan vastausta. Junalla, bussilla ja peukalokyydillä sinne sitten lopulta pääsin. Niin ja ensimmäisen omenatarhan nähdessäsi, sinun piti juosta heti omenavarkaisiin, jatkoi Aulis tyylilleen tunnollisena omintakeisesti vienosti hymyillen. Niin, en voinut vastustaa kiusausta! Oli ne hyviä omenia, jatkoi Åke.

Vilkuilin koko ajan kuvaajaamme varmistuakseni vain, että saihan hän kaiken tämän purkkiin. Rouva Mannola katsoi sivusta noin viiden metrin päästä ja hymyili kauniisti. Hänellekin tilanne oli selvästi merkittävä. Tarinat jatkuivat rönsyilemistään. Jopa kauniin elokuvatähti Pirkko Mannolan kortteeraamisesta naljailtiin aika suoranlaisesti. Kummallakin miehellä oli ilmeisesti ollut silmää elokuvatähdelle. Kaikesta puheesta paistoi syvä ystävyys ja meille sivusta seuraaville oli päivän selvää, että olemme todella suurmiesten seurassa. Olimme syvästi vaikuttuneita ja aika kului lumoutuneena.

Muutaman viikon kuluttua kuvausten jälkeen, juuri kun olimme saaneet kaiken materiaalin editoitua, kohtasi meitä suru uutinen. Åke oli nukkunut pois. Soitin Aulikselle ja soitin Rouva Mannolalle osanottoni ja kysyin, että voimmeko näyttää tietoiskun nyt Åken kuoltua. Kummatkin olivat sitä mieltä, että se olisi Åken toive ja hän toivoisi tulla muistetuksi juuri tällä tavalla hyvän asian puolesta. Muistin hetken jossa hän halusi painottaa kuvauksissa jylisevällä äänellään nimenomaan reppana sanaa. Rasistit on reppanoita! Ärrät tuntuivat luissa ja ytimissä. Kun Åke sen lauseen sanoi, tanner tömisi ja reppanat vapisi.

Itse olimme tietoiskuun erityisen tyytyväisiä. Kaikella kunnialla kaikille muille mukana olleille legendoille, Åke ja Aulis tekivät sen. YLE päätti kuitenkin hyllyttää tietoiskun ja kaikki muut mainoksemme näytettiin paitsi tämä paras niistä. Suurmiehen kuolemasta oli liian vähän aikaa.

Nyt Auliskin nukkui pois, mutta vaikka koko nuoruuteni näin, ihailin ja idolisoin Atik Ismailia ja myöhemmin Kuningas Litmasta, kyllä näiden kahden herran tapaaminen vaikutti minuun nyt niin, että he ovat minulle nyt kaikista suurista suomalaisista pelaajista ne kaikkein suurimmat. Vastaavaa karismaa ei ole kellään.

Lepää rauhassa Aulis Rytkönen.

Päivän luku: USD 130 400 000 000

Knoppi-kysymys.

Kumman bruttokansantuote on suurempi Angolan (väkiluku n. 22 miljoonaa) vai Ukrainan (45 miljoonaa)? 

No, se ei ollut knoppi, se oli kompa. Angola taisi juuri tänä vuonna saada Ukrainan kiinni 130-135Mrd USD bruttokansantuotteellaan. Nousu on ollut huima. Vuonna 1994, kun ensimmäinen rauhansopimus tehtiin UNITA:n kanssa sen bkt oli noin 4Mrd USD ja Savimbin kuoltua ja rauhan lopullisesti saavuttua vuonna 2002 14,9Mrd USD.

Rauha on kannattava bisnes. Mielenkiintoisia tilastokäyriä löytyy Googlesta sekä Maailmanpankin sivuilta. >> World Bank - Angola

Ps. Suomi kirii juuri takaisin vuoden 2008 huippuja 272Mrd USD, vaikka viime vuonna jäätiinkin alle 260 miljardin. >> Finland GDP

Suurlähettiläs Kubheka haastateltavana

Ministerit ja kuvernööri

Angolan raja

Learjet

Team Finland

Miinakenttä