Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Unto Hämäläinen ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen tai entinen puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta muutama vuosi sitten ovat ehdottaneet Ruotsin kaltaisiin listavaaleihin, tai ns. pitkiin listoihin, siirtymistä vaihtoehdoksi puoluerahaskandaaleista eteenpäin siirtymiseksi. Ehdotuksissa on paljon järkeä, näin on vasemmistosta yleensä toivottu, mutta onko suomalainen demokratia valmis pitkiin listoihin?
Nykyisessä ns. d’Hondtin suhteellisessa listavaalisysteemissämme äänestäjät tunnetusti päättävät paitsi puolueiden kannatuksen myös äänestämänsä ehdokkaan sijoituksen puolueiden listoilla, määritellen siten ulkopuolelta puolueen listan järjestyksen. Pitkissä listoissa jälkimmäinen järjestys määritetään puolueissa sisäisesti ja päätös listan järjestyksestä määritellään yleensä demokraattisesti puoluekokouksissa. Ehdokkaiden järjestyksen valinta siirtyy siis puolueen sisälle. Puoluekokoukset ovat siten mahtavia mediatapauksia, koska niissä todellisuudessa valitaan seuraavat valtionjohtajat.
Käsi sydämelle, kuinka demokraattinen on SDP:n puoluekokousvalinta? Kehitysmaatasoa vai länsimaisen demokratian tasoa; antaisivatko Eurooppalainen vaalitarkkailuryhmä SDP:n sisäisistä vaaleista puhtaat paperit? Minä en kehitysmaita kiertäneenä vaalitarkkailijana antaisi.
Demokratiatutkimuksessa puhutaan yleensä vakaina demokratioina maista, joissa toteutuu paitsi laajat kansalaisoikeudet niin myös laajat äänestysoikeudet sekä tarpeeksi laaja kilpailu eri ehdokkaiden tai puolueiden kesken. Klassikkoesimerkkeinä maista, joissa demokratia ei ole toteutunut ovat kommunistiset maat, joissa oli laaja äänestysoikeus, muttei kilpailua puolueiden välillä. Äänestetään vain yhtä puolueen listaa. Tai sitten yleensä käytetään esimerkkejä Yhdysvalloista, Englannista tai Etelä-Afrikasta ennen kuin äänioikeus annettiin naisille, maata omistamattomille tai kaiken värisille ihmisille. Maissa oli kyllä puolueiden ja ehdokkaiden välistä kilpailua, mutta äänestysoikeuden sai ainoastaan eliitti.
SDP:n puoluekokousehdokkaiden valinnan ongelma on se, että kaikilla jäsenillä ei ole käytännössä yhdenvertaista oikeutta asettua ehdolle puoluekokousedustajaksi. Demokratia puoluekokousedustajien valinnassa toimii Helsingissä ja joissain muissa vaalipiireissä, muttei missään tapauksessa kaikkialla. Lisäksi olemme vuosien mittaan keksineet itsellemme erityisryhmien vaalipiirejä, varmistaaksemme edustuksen heiltä, joka sinänsä on hieno asia järjestölle, muttei millään tavalla kuulu demokraattiseen päätöksentekotapaan. Jokaisen jäsenen äänihän pitäisi olla samanarvoinen.
Pidin ennen viime puoluekokousta pidettävissä valmistelevissa puolueen yhteistapaamisissa muutaman puheenvuoron siitä, että sopuvaaleja ei saisi enää missään SDP:n vaalipiirissä pitää. Perustelin, että se ei ole mielestäni demokraattisen liikkeen tapaista. Tulin kuitenkin tyrmätyksi, koska sopuvaalipiireistä oli ilmeisesti jo sovittu. Älykkönä tunnettu Tuomas Wallgren vaati suoraa vaalia puheenjohtajan valinnasta, mutta vastusti Turun kokouksessa demokraattista puoluekokousehdokkaiden valintaa. Tämä ilmeisesti siksi, että ensimmäisen hän laski tukevan Tuomiojan valintaa puheenjohtajaksi, mutta jälkimmäisen jostain syystä ei. Samassa kokouksessa Uudenmaan piirin Esko Berg puolusti Itä-Uudenmaan vaalipiirin seitsemän ehdokkaan ehdokaslistan olevan demokraattinen. Viisi valitaan Itä-Uudenmaan vaalipiiristä puoluekokoukseen. Epäilin silloin ääneen ja epäilen edelleen, että kaikilla Itä-Uudenmaan jäsenillä ei ole ollut mahdollista asettua ehdolle puoluekokousedustajaksi. Puhumattakaan 19 muusta vaalipiiristä, jossa oli yhtä monta ehdokasta kuin puoluekokousedustajia tuli valittua.
Pitäisikö siis tähän systeemiin siirtää koko Suomen demokratia? Epäilen, että muissa suurissa puolueissa tilanne on vähintäänkin yhtä huono, pienistä puhumattakaan. Kuinka demokraattisesti Perussuomalaiset esimerkiksi valitsevat puoluekokousedustajansa? Tietääkö kukaan – Väittäisin ettei tiedä. Kukaan.
SDP:ssä puhaltaa nyt muutoksen tuulet ja tunnen siitä entisenä nuorena vilpitöntä ylpeyttä. Pidettäisiin nyt kuitenkin edes yhdet demokraattiset puoluekokousedustajien vaalit ensin ennen kuin puhutaan koko demokratiamme siirtämisestä puolueiden sisälle.
