Luin raportin heti sen ilmestyttyä, mutta päätin olla kommentoimatta sitä heti ensilukemalta. Sulattelin ja rauhoittelin itseäni, ja luin raportin uudelleen. Sitten sulattelin tekstiä uudelleen. Yritin parhaani mukaan pohtia rakentavia kommentteja raporttiin, koska vilpittömästi toivon puolueeni vielä rakentavan meille kaikille parempaa tulevaisuutta. Jotain perustavaa laatua olevaa virhettä raportissa tuntui kuitenkin olevan, mutta kun en oikein ymmärtänyt mitä siinä sanottiin, oli vaikea lähteä kommentoimaan. Annoin ajan kulua vielä vähän lisää.
Nyt kuitenkin kaksi päivää raportin julkaisemisen jälkeen, aika on kypsä kommentoinnille. Löysin sisääntulokulmankin ja se on puolueen sisällä käytävä vääntö kansallismielisyydestä.
Mitä jos ihmiset olisivat vain ihmisiä SDP:lle? Ikään, sukupuoleen tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta, ilman että heitä eroteltaisiin maahanmuuttajiin ja kantasuomalaisiin. Mitä jos palkansaajat olisivat vain palkansaajia ammattiyhdistysliikkeelle ihonväriin, uskontoon tai etniseen taustaan katsomatta? Mitä jos suomenniemelle aikaisemmin tai myöhemmin muuttaneet olisivatkin tasa-arvoisessa asemassa työpaikoilla, vuokra-asuntojonossa tai ravintolajonossa? Nämä kysymykset nousivat mieleen SDP:n maahanmuuttotyöryhmän raporttia lukiessa.
Suomi on jakautunut yhteiskuntaluokkiin pahemmin kuin koskaan sitten hyvinvointiyhteiskunnan alkuvuosien. Suomi eriarvoistuu edelleen jyrkkää vauhtia ja tämän kärjistyvän luokkataistelun ytimessä on, kaksi poliittista tekijää ylitse muiden, työväenpuolue SDP ja maahanmuuttajat. Kaikkein törkeimmin luokkarajaa suomessa ylläpidetään nykyään maahanmuuttaja- ja kantasuomalaisten työläisten välillä. Samasta lajittelijan tai ravintolatyöntekijän työstä tummaihoinen suomalainen saa puolet siitä palkasta mitä valkoihoinen suomalainen. Tämä siksi, että kantasuomalainen on työehtosopimuksen mukaisessa vakituisessa työsuhteessa ja maahanmuuttaja tekee saman työn vuokratyöläisenä.
Työväenliike ja SDP sen poliittisen osana on ainut uskottava poliittinen puolue, joka työväen eriarvoistamista on vastustanut. Työnantajapuolta edustavat puolueet ajavat omistajiensa asiaa, eli mielellään näkevät työntekijäpuolen rivit hajallaan. Bussikuskit, siivoojat, tiskaajat, rakennusmiehet ja tehdastyöläiset, eli ”karvaperseduunarit” kuten Timo Soini tyylikkyydelleen uskollisena sanoi, taas ovat jo nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa maahanmuuttajia. Tämän tien valitsimme kun liityimme Euroopan Unioniin.
Tästä syystä SDP:n maahanmuuttotyöryhmän raportti 2010 on lähes vedenjakajan asemassa koko työväenliikkeen historiassa. Ketä Uusi SDP edustaa? Vanha totuus kun on, että kun yhdelle kumartaa se karvainen näkyy sitten sille toiselle.
Asia ei ole ihan yksinkertainen työväenliikkeelle. Linjavalinta menee siinä katsotaanko menneisyyteen vai tulevaisuuteen. Ajetaanko niiden palkansaajien etuja, jotka ovat nyt liittojen jäseniä ja vakituisessa työsuhteessa, eli puolustetaanko saavutettuja etuja, vai puolustetaanko kaikkien palkansaajien, myös vuokratyöläisten ja maahanmuuttajien etuja?
Kovassa työpaikka- tai liittotasolla tehdyssä palkkataistelussa kokonaisuuden näkeminen voi olla joskus vaikeaa, kun liitossa olevat vakituiset työntekijät ovat lakossa ja vuokratyöläisenä toimivat maahanmuuttajat toimivat rikkureina. Houkutus ajaa siinä tapauksessa vain vakituisessa työsuhteessa olevien etuja ja polkea yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa vuokratyöläisen etuja on suuri. Valitettavasti tämän houkutuksen luomassa epäpyhässä allianssissa vedetäänkin sitten käytännössä uudenlainen luokkaraja, luokkaraja ihonvärin ja rodun mukaan. Rasistista luokkarajaa.
Kumpaa kantaa siis uusi SDP:n maahanmuuttopoliittisen työryhmän raportti vetää? Perussuomalaiset tai pesäpallomailoin rikkureita vastustavat fasistit Pasilan lajittelukeskuksessa ovat puolensa valinneet, mutta entäpä sosialidemokraatit?
Ruoditaan näistä lähtökulmista raportti otsikko otsikolta:
Esipuhe – Maassa maan tavalla
Kuulin Juttan maassa maan tavalla –puheen ja keskustelunavauksen paikan päällä Vantaalla. Ehdin jopa puhua asiasta neuvonantajansa kanssa hieman ennen puheen pitämistä. Ystäväni alusti tulevaa, kun tunsi minut maahanmuuttoasiain aktivistina: ”Mitä sanoisit meidän puolueessa vahvasti esillä oleville maahanmuuttokriitikoille?” Elettiin aikaa jälkeen Metalliliiton johdon ja senaikaisen ay-lobbarin Matti Putkosen yhteistä hyökkäystä Juttaa vastaan. Heille ilmeisesti Timo Soinin puheet duunareiden tarpeista olivat uponneet kuin sulaan voihin ja nyt oli Juttan tehtävä vastata puolueen sisältä tulleeseen kritiikkiin. Syntyi maassa maan tavalla –puhe Vantaalle. Tätä historiaa vasten ei ollut kovin yllättävää, että Putkonen erosi nyt SDP:stä ja siirtyi Timo Soinin kampanjaveturiksi. Ääripäiden ideologiat ovat aina olleet lähellä toisiaan.
Maassa maan tavalla ei ole vanha suomalainen sananlasku, vaan se on käännös vanhasta Rooman valtakunnan aikaisesta sanonnasta. Se on kristinuskon alkutaipaleelle asettuva yli 1600 vuotta vanha sananlasku, jonka St. Ambrosen sanotaan sanoneen pappiskollegalleen 387 AD. Siinä hyvän kristityn oletetaan toimivan maassa maan tavalla (eikä paastota vääränä päivänä). Sanonnan alkuperäinen muoto on ”When in Rome, do as the romans do” tai Latinaksi ”si fueris Rōmae, Rōmānō vīvitō mōre; si fueris alibī, vīvitō sicut ibi”.
Maahanmuuttokeskustelussa asian tekee ajankohtaiseksi sen kulttuuriassimilaatiota vaativa ajattelu. Vähintään keskiajalta ja inkvisitiosta asti sitä on sellaisena käytetty Eurooppalaisessa maahanmuuttokeskustelussa. Assimilaatio, eli meidän kulttuuriin alistuminen, on integraation, eli rauhanomaisen kulttuurien välisen yhteiselon vastakohta ja sen ytimessä on suurvalta-ajattelulle tyypillinen imperialistinen ajattelu.
Roomalaiset valloittaessaan suurimman osan sitä maailmaa jonka ymmärsivät, kokivat pääkaupunkiin tulevan maahanmuuton uhkana omalle kulttuurilleen. Syntyi käsite, että roomalaiset ja heidän kulttuurinsa on arvokkaampaa kuin valloitettujen maiden germaanien, egyptiläisten, israelilaisten tai gallien barbaariset tavat. Käsite laajeni nimenomaan maassa maan tavalla lauseella rikkomaan myös aatelisrajat. Roomalainen kadunmieskin oli luokkayhteiskunnassa korkeammalla kuin gallien tai muiden alistettujen kansojen aatelinen. Nopeasti ajattelu levisi kristinuskon mukana ympäri Eurooppaa. Myös vahvimmat Martin Luther King Jr:n ja kansalaisliikkeen vastustajat Yhdysvalloissa käyttivät maassa maan tavalla – slogania puolustaessaan amerikkalaista elämäntapaa ”the american way of life”.
Jutan puhe ja maahanmuuttoraportin alkusanat ovat muuten ihan asiaa, mutta sloganin käyttäminen otsikossa vie huomion kaikelta muulta, kaikelta sinänsä ihan hyvältä. Poliittiset spin-tohtorit voivat maailman tappiin asti todistella jotain muuta, mutta länsimaisen kulttuurin dna:han iskostettu lause ei muuksi muutu. Sillä vaaditaan alistumaan meidän kulttuuriimme. 1 - 0 kantasuomalaiset vastaan kaikki suomalaiset.
Raportin toisessa asiakokonaisuudessa käsitellään työperäistä maahanmuuttoa.
Sosialidemokraattinen puolue löysi viisastenkiven yli sata vuotta sitten ja kirjoitti sen Forssassa paperille. Kaikille työläisille tuli yhdenvertaisesti saada vähintään minimipalkka, kahdeksantuntinen työpäivä. Lisäksi vaadittiin yleistä kouluvelvollisuutta, jotta työläisten lapset pääsisivät kouluun ja piti saada kieltolaki, jotta… no kaikki tietävät miksi. Ja viimeiseksi uskonto julistettiin yksityisasiaksi, eikä sitä toivottu valtion hoitoon sekoitettavan.
Sittemmin viitisenkymmentä vuotta sosialidemokraattisessa hyvinvointi Suomessa on muistettu muistuttaa, että kaikki julistuksen tavoitteet on saavutettu kirkon ja valtion erottamista lukuun ottamatta.[i] Nyt kuitenkin 2010-luvulla kymmenillä tuhansilla keskiverto maahanmuuttajataustaisella siivoojalla, ravintolatyöntekijällä, postinjakajalla tai tehdastyöntekijällä ei ole 8-tuntista työpäivää, viikonloppuvapaita tai edes vuosilomia. Tämä siksi, että vuokratyötä ostetaan työntekijältä aina päivä tai tunti kerrallaan.
Mitä asiaan sanoo Uusi SDP ja maahanmuuttotyöryhmän raportti? Se vastustaa jyrkästi kaksien työmarkkinoiden syntymistä, sillä on kaikille palkansaajille huonoksi, jos työnantaja voi aina vaihtaa ”hankalan” liittoon kuuluvan työntekijän ”joustavalla” vuokratyöläisellä. Tässä onkin SDP:n ja Kokoomuksen tai muiden porvaripuolueiden suurin maahanmuuttopolitiikan ero. Porvaripuolueet pyrkivät avoimeen työperäiseen maahanmuuttoon, koska sillä lyödään ay-liike polvilleen ja SDP yrittää ohjata valtion politiikkaa ”hallittuun” työperäisen maahanmuuton vastaanottamiseen.[ii] SDP vaatii raportissaan kaikkea mahdollista valtion ja työmarkkinajärjestöjen kontrollia työperäiselle maahanmuutolle.
SDP:n raportti on tietysti aivan oikeassa tässä asiassa, mutta metodi millä asiaa ehdotetaan parannettavan, on täysin perse edellä puuhun kiipeämistä. Tuskin kukaan demarikaan (aikuisten) oikeasti uskoo, että poliisin, veroviranomaisen, tarkastajien tai kaikkein naurettavimmillaan (epäilemättä Kari Rajamäen ehdottamana) rajaviranomaisten resursseja kasvattamalla voitaisiin jo täysin käsiin levähtänyt ongelma saada jollain tavalla kuriin. Tai jos näin uskoo, niin uskoo sitten varmasti myös totalitaariseen yhteiskuntaan ja sen mahdollisuuksiin kontrolloida ihmiselämää ja markkinoita.
Halpatyön käyttämisen ongelman ratkaisemiseksi ei voi olla kuin yksi ratkaisu, näin työväenliikkeen näkemyksen kannalta. Ja se on työväen keskinäinen solidaarisuus. Törkeät palkkaerot ja ihmisten erottelu heidän taustaan perustuen ratkeavat tasan sillä hetkellä, kun duunarit sanovat työnantajalleen, että me ei tehdä töitä, jos kaveri saa samasta työstä huonompaa palkkaa kuin minä. Tai vaihtoehtoisesti jos liitto sanoo työnantajapuolelle, että me emme työntekijöitämme erottele etnisen taustan perusteella. Vuokratyöläiselle on saatava sama palkka ja samat edut kuin vakituiselle työntekijällemme. Suomen laissa ja työehtojen sopimuksissa on pitäydyttävä. Raportissa tähän suuntaan ajattelua edustaa yksi kohta, yksi kohta yhdeksää viranomaisrajoitusta vastaan.
Niin on valtionhoitopuolueen ratkaisuja nämä raportin esittämät keinot, että pahaa tekee. Silti raportti kun periaatteessa kuitenkin vaatii yhdenvertaisuutta, niin vertailumme ketä Uusi SDP edustaa tasoittuu. 1 – 1 kantasuomalaiset vastaan kaikki suomalaiset.
Seuraavaksi raportti puhuu humanitaarisesta maahanmuutosta, eli pakolaisuudesta ja kotoutumisesta. Raportti ei oikeastaan ota kantaa kiintiöpakolaisten määrään tai muihin maahanmuuttokriitikoiden hyökkäyksiin. Yleinen viesti on, että pidetään kaikki ennallaan eikä kasvateta määrää yhtään lähemmälle 24 kertaa enemmän pakolaisia ottavan Ruotsin tasolle. Pitäydytään siis edelleen SMP:n Sulo ”Suti” Aittoniemen luomalla linjalla. Linjalla jota Ruotsin äärioikeisto Ruotsidemokraatit ihailevat maahanmuuttopolitiikan ihannemalliksi.
Silti ainut silmiinpistävä humanitaarisen maahanmuuton linjaus raportissa oli Kokoomuksen Ben Zyskovitzin (ei niinkään Arto Satosen (kok.)) pakolais-linjausten myötäileminen. Kolmansista maista tulevien pakolaisten blokkaaminen ja EU:n maahanmuuttopolitiikan vaatimista systemaattisemmaksi, on käytännössä vain halpa populistinen keino vaikeuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien YK:n pakolaisten tuloa Suomeen. Euroopan Unionin jäsenmaiden politiikat tässä asiassa ovat niin kaukana toisistaan, ettei ole vuosikymmeniin todennäköistä, että yhteistä toimivaa linjaa tultaisiin saamaan aikaiseksi. Jokainen EU maa elää markkinataloudessa ja maahanmuuttopolitiikka seuraa markkinoiden ja maiden kansallisen politiikan tuulia. Zyskovitzin puheet onkin laajalti tuomittu kansalaisjärjestöissä Suomen allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten vastaisiksi. Täysin käsittämätöntä, että SDP seuraa raportissaan nyt tätä linjaa.
Kotoutumisen ongelmiin SDP halusi lisää resursseja, aivan kuten muutkin suuret puolueet, mutta hyviä esimerkkejä kotouttamisesta jäin raportista kaipaamaan (erityisesti kun olin ehtinyt antaa Kokoomukselle vastaavaan raporttiin viran puolesta useita omiani.) Työllistymisen nostaminen kotoutumisen ykköskeinoksi oli erinomainen asia, mutta vaihtoehdottomuus loisti raportista jos maahanmuuttajien 24% työttömyyttä ei sitten pystytäkään ratkaisemaan. Tämä vaihtoehdottomuus on erityisen silmiinpistävää, kun SDP:n asiantuntijaryhmissä on yleensä toiminut erityisen paljon kolmannen sektorin osaamista. Olisi luullut, että erityisesti tässä kohtaa SDP olisi osannut olla toisia puolueita asiantuntevampi ja ennen kaikkea innovatiivisempi.
Mihin Uusi SDP siis kulkee näitten kahden viimeisen raportista löytyvän kohdan mukaan, kansallismieliseen vai kansainväliseen suuntaan, kantasuomalaisten vai koko Suomen kansan etuja ajavaksi liikkeeksi?
Humanitaarisen maahanmuuton poliittinen linjaus näyttää paperilla suoraan sanoen kansallismielisemmältä kuin mitä on julkisuudessa annettu ymmärtää. Jutan julkaisutilaisuuden puheessa esimerkiksi korostettiin SDP:n lämmintä linjaa humanitaariselle maahanmuutolle, vaikka työperäistä maahanmuuttoa halutaankin rajoittaa. Tälle linjalle on raportissa myös kaikupohjaa. Toisaalta, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien pakolaisten sulkeminen pois kokonaan lähentelee Eurooppalaisen ääri-oikeiston puheenvuoroja. Kansallismielisyys siis voitti tämän ristiriitaisen kappaleen, tilanne 2 – 1.
Kotouttamisen ongelmista puhuminen ja siihen lisäresurssien vaatiminen taas on jo itsessään kaikkien suomalaisten etujen ajamista ja selvästi kansallismielisten politiikan vastaista. Tilanne tasoittuu siis loppumetreillä 2 – 2.
Selvyyttä tai linjaa tästä raportista ei siis löydy. Ehkä näin on ollut tarkoituskin. Kirjoittajilla on ollut kieli keskellä suuta tasapainoillessa puolueen sisällä vetäviin ristivetoihin ja toisaalta taustoja on annettava vaaliväittelyihin valmistauduttaessa. Ehkä on kuitenkin hyvä merkki, että SDP ei ole kokonaan lähtenyt taaksepäin katsovien konservatiivien matkaan. Vielä on uudella SDP:llä toivoa. Putkonenkin jo vaihtoi puoluetta.
Ps. Faktaikkunat saivat minulta erityistä plussaa. Maahanmuuttokeskustelua käydään harvoin faktoihin perustuen vaan useimmiten mielipiteet perustuvat erilaisten stereotypioihin uskomiseen. Luo uskottavan kuvan perehtyneisyydestä, kun mielipiteen vierellä on ”faktalaatikko” vaikka faktojakin voi nostaa esille valikoiden.
