Nyt vaalipettymyksestä toipuneena ajatukset kääntyvät tekemiseen. Puolueen on luonnollisesti uusiuduttava, mutta millä tavalla? Kuten jo niin monesti on sanottu. Muutosvoima nuorissa ei ole kovin vahvaa. Ei etteikö haluttaisi ja Juttutuvan kaljalla jupistaisi, mutta tekeminen on vähäistä. Pahaa pelkään, että Ilkka Taipale oli oikeassa. Puolueen tulevaisuuden ovat vallanneet poliittisista avustajista kasvava luokka. Kosketus oikeaan työntekoon ja sitä kautta kansaan häviää. Taipale teki tappion hetkellä ärsyttävän pistävää analyysia. Tänne ainakin kalikka kalahti.
Hyvääkin tappiossa ilmeisesti kuitenkin on. Kunhan saadaan muutos puolueen rakenteisiin alulle. Nöyryyttä ja oppia on otettu. Mielenkiinnolla olen seurannut Vanhasen analyysiä siitä miksi Keskusta otti torjuntavoiton, vaikka Keskustaa on pidetty auringonlaskun puolueena jo pitkään. ”Puolue on onnistunut uusiutumaan”, kuului nopea vastaus Lauantaiseurassa. Suomi muuttuu nopeasti. Perustuslain ja EU:n tuomien muutosten myötä myös poliittinen järjestelmämme elää jatkuvassa muutostilassa. Myös SDP:n on muututtava vastaamaan ajan kysymyksiä.
Suomalaiset kannattavat demokratiaa yli kaiken. Sen tuomaan turvallisuuteen on totuttu ja sillä pidetään johtajat vastuullisina. Aika on opettanut, että demokratia sopii Suomelle. Ajan myötä Suomen poliittinen systeemi muuttuu sekasysteemistä parlamentaariseksi. Tämä tarkoittaa d’Hontin systeemille kasvavaa kritiikkiä ja mahdollisesti jopa suoraan listavaaliin siirtymistä. Tässä tapauksessa sisäisesti demokraattisimmat puolueet voittavat kilpailun. ”Kyllä kansa tietää”, sanoi Vennamo yhtä pistävän analyyttisesti kuin hieman nuorempi vanhapieru Taipale nyt näissä vaaleissa.
Jos analyysi Eduskuntavaaleista oli, että Demareiden toistakymmentä vuotta edustama yleisoikeistolainen linja ja vaalikampanja olivat ristiriidassa. Voimme vaan vetää johtopäätöksen, että kansa todella on valveutunut. Valveutuneempi kuin mitä puolueessa ymmärrettiin. Äänestämättä jättäminen oli aktiivista passiivisuutta. Teot ja puheet olivat ristiriidassa. ”Ylimielisyys” tai ”vallantäyteisyys” ovat olleet esille tulleet sanat vaalitappiota kuppiloissa analysoidessa. Tämän mielikuvan parantamiseksi on vain yksi tapa, uusiutua ja uusiutua demokraattisesti.
Puolueella on nyt mahtava tilaisuus kasvojen pesulle. Reilun vuoden päästä on puoluekokous ja SDP:n on nyt ehdottomasti tehtävä Keskustan kaltaiset puoluesihteerivaalit. Alkion ja Korhosen maakunnissa kiertäminen sai valtavasti julkisuutta ja koko kansalle tuli selväksi että Keskustassa ei enää tehdä kabinettipäätöksiä vaan puoluevalinnat tehdään demokraattisesti. Mielikuva hienosta sisäisestä demokratiasta oli luotu ja se kantoi myös Eduskuntavaaleihin. Tästä on opittava.
Puheenjohtajaa ei kannata vaihtaa, koska parempia vaihtoehtoja ei ole. Mutta kuinka hienoa ja työväenyhdistyksiä virkistävää olisi, jos Feldt-Ranta ja haastajat kiertäisivät vaalibusseillaan maakuntia. Se jos mikä nostaisi paitsi kannatusta, niin myös loisi taas uutta nostetta koko puolueen jäsenyydelle. Kaikki kunnia vanhalle työlle, mutta minä en ainakaan ole puolueen jäsen (Koreassa tehtyjen) Salora telkkareista saatuja alennuksia varten! Oikein vihaksi pani, että tämä suoramarkkinointi oli puolueen ainut tapa ottaa yhteyttä jäseniinsä!
Puoluesihteerivaaleissa voitaisiin käydä vihdoin myös keskustelu ns. kolmaslinjalaisuudesta ja sosialidemokratiasta puolueen sisällä. Aivan selvää on, että Blairin-Schroöderin-Lipposen linja, sanotaan sitä kolmaslinjalaisuudeksi, keskusta-vasemmistolaisuudeksi tai perinteisimmin oikeisto-demarilaisuudeksi on Lipposen jälkeenkin puolueessa erittäin vahvaa. Toisaalta vasemmistolaiseksi mielletty Tuomiojakaan ei edusta koko puolueen vasemmistoa. Iso puolue jakautuu monella eri tavalla.
Silmiinpistävää on kuitenkin se, ettei näistä eri linjoista juurikaan puhuta. Vaaleista toiseen mennessä ja valtiota hoitaessa on ollut vaikeaa käydä filosofista linjakeskustelua. Nyt on ilmeisesti neljä vuotta aikaa ja puolueen tulevaisuuden nimissä tämä keskustelu on nyt käytävä. Puoluesihteerivaalit antaisivat tähän hienon mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti