Aatteen kriisi

Sain kutsun "Aatteen kriisi" -tapahtumaan Kirjatorilla. Otsikko sai ajattelemaan. Aate kriisissä? Onko todella näin vai onko niin että vanhat 60-luvulla luodut aatteiden instituutiot eivät vaan vastaa nykypäivän aatteiden haasteisiin. Elämmehän aikaa jolloin ihmiset ovat jopa valmiita muuttamaan ruokatottumuksia ja elämäntapaansa aatteen puolesta. Päätin kirjoittaa kitkerästi tapahtuman Facebook-sivuille, toivoen että edes joku lukisi ja provosoituisi tekemään asialle jotain. Minua ei kiinnosta saarnata kuorolle, vaan jospa joku uusi kasvo provosoituisi kääntämään katseensa tähän vanhaan ongelmaan, eriarvoisuuteen.

Aate ei ole kriisissä. Aatteiden kanavoituminen puoluetoimintaan, ammattiyhdistystoimintaan tai muuhun kansalaisaktivismiin on kriisissä. Edelleen leipäjonossa, Helsinginkatu 13, joka viimeksi oli 197 askelta pitkä, toivotaan oikeudenmukaisempaa tulonjakoa. Edelleen joka aamu Kaisaniemessä Capital Restaurantin edessä vuokratöihin jonottavat maahanmuuttajat toivovat, että joku ammattiyhdistys antaisi heille 8 tuntisen työpäivän, viikonloppuvapaat, vuosiloman ja oikeuden pysyvään työsopimukseen. Edelleen sosiaalityöntekijät tai opettajat toivovat arvostusta työlleen. Kun vasemmisto tai ammattiyhdistysliike eivät vastaa huutoon, epätoivon vallassa haetaan vastakaikua oikeistosta. "Toivoa" sieltä vielä ruokitaan.