Kantapäillä ollaan

Kantapäillä tai puolustuskannalla ollaan, siinä piilee vaalitappion syy. Puolueen imago on vanhojen ihmisten ja vanhoillisuuden värittämä. Yksi puoli asiasta on hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen, mutta vaalitappion kannalta ehkä tärkeämpää on huomata silti kuvat vanhoista ja vanhoillisista ihmisistä Helsingin Työväentalolta, SDP:n vaalinvalvojaisista.

Tämä on nyt tiukkaa tekstiä, mutta siihen on syytä. Ensin, aina ensin, on katsottava tappion tullessa peiliin. Vasta sitten tarkastellaan muita muuttujia. Ilolla otankin vastaan puoluehallituksen päätöksen käydä vaalitappioon johtaneet syyt läpi pohjamutia myöten. Toivon rohkeutta kiltin miehen maineessa olevalle Kalliomäelle.

Mitä siellä peilissä sitten näkyy? Putkonen ja Viialainen luomassa ja juonittelemassa työväenliikkeen julkikuvaa, ja vieläpä julkisuudessa! Voisiko sen ällöttävämpää ajatusta olla!? No, voisi. Jos Soinin rivit olisi yhtä sekaisin kuin työväenliikkeessä, Tony Halme olisi saattanut nousta julkisuuteen ääri-oikeiston vaalitaktikkona.

Silti vielä huolestuttavampaa kuin se, että tällaiset herrat pääsevät julkisuuteen vaalitaktikkoina on se että tällaiset herrat OVAT edelleen vaalitaktikkoina. Ei pidä syyttää julkisuutta, tai mainonnan epäonnistumista siitä että se vain paljasti totuuden. Työväenliike haisee tällä hetkellä vanhalta viinalta ja harmaapartaisilta ihmisraunioilta!

Peilissä näkyy myös paljon hyviä, kunnollisia ja kokeneita ihmisiä, mutta väsyneenä. Ei yli 60-vuotiailta ihmisiltä voi enää vaatia nuoren ihmisen kestävyyttä, innovatiivisuutta ja optimistisuutta. Mainonnan rooli on luonnollisesti näistä tehdyistä virheistä ylikorostunut. Vaalitulos tehdään kuitenkin kaduille jalkautumalla ja hyvään vaalitulokseen tarvitaan niin sanotusti otetta ja draivia. Aloittaisinkin syyn etsinnän tukiryhmien ikäjakaumaa tutkimalla.

Mitä muuta siellä peilissä näkyy? Eläkeläisiähän siellä pääosin näkyy ja pieni kourallinen turhautuneita, sliipattuja, kravattikaulaisia nuoria miehiä odottamassa. Ja merkitsevästi, eläkeläiset tekemässä, tanssimassa vielä viimeistä tanssia ja nuoret seinäruusuina, ujoina, kädet selän takana tai taskuissa, ilman pienintäkään elettä hakea tanssiin ketään muuta.

Nuori partasuinen toveri tuli työväentalon vaalinvalvojaisissa pohtimaan vaalitappiota ja toivoi suurimman osan työväenyhdistyksistä lopetettavan, koska ne ovat pystyyn kalkkeutuneita. Mielestäni työväenyhdistykset tulisi vaan kylmästi vallata ihmisillä, jotka vielä neljän vuoden kuluttua ovat hengissä. Ne jotka vallataan säilyvät, muut kuolevat. Se on ihan biologinen fakta. Reilun vuoden päästä on puoluekokous. Se voisi toimia motivaattorina nuoremmille. Tässä on tehtävää myös Kalevi Sorsa Säätiölle, peiliin katsomisesta puheen ollen.

Imago ja vaalien tekeminen on yksi asia, mutta teemat ovat sitten toinen. Suomi vanhenee, suuret ikäpolvet jäävät eläkkeelle. Suomessa on enenevässä määrin yli 60-vuotiaita ääniä. Oli siksi varmasti laskelmoitua ottaa vanhukset puolueen kärkiteemaksi. Lasketaan että aika on nyt eläkeläisten puolueelle kypsä.

Asiassa on kuitenkin sisäinen ristiriita. Yhtäältä eläkeläiset eivät itse koe itseänsä menetetyiksi tapauksiksi, ainoastaan yhteiskunnan tuella elätettäviksi, vaikka sitä mitä suurimmassa määrässä olisivatkin. Siksi eläkeläiset eivät äänestä eläkeläisten puoluetta. Vaan toivovat myös, aivan nuorempien ikäpolvien tavoin, edistyksellisyyttä ja innovatiivisuutta.

Lapsiperheiden asiat ovat usein mummuille ja vaareille paljon enemmän mielenpäällä kuin, että onko vanhainkodin jatkohoidossa tarpeeksi henkilökuntaa. Vanhainkotien hoidon tasosta ovat huolissaan eniten keski-ikäiset pariskunnat, joidenka omat vanhemmat ovat nyt laitostumassa. Vanhustenhoidon tasosta alkaa tällä hetkellä olla huolissaan siis se kaikkein pienin sukupolvi, ei suurin. Näin se menee.

Palveluiden tai hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen yleisemminkin on puolueelle ongelmallista. SDP:sta ja työväenliikkeestä on tullut poliittiset konservatiivit ja hyvinvointiyhteiskunnan muuttamiseen pyrkivistä porvareista liberaalit. Asetelma on meille epäedullinen. Kuka nyt taantumuksellisia haluaisi äänestää? Ei ainakaan vasemmistolaiset. Väittäisin ettei edes eläkeläiset.

Edessä onkin taktiikan täyskäännös tai liikkeen kuolema. Jaakonsaaren tai kolmaslinjalaisten ideologiaa en kannata, mutta liikkeen on nyt otettava aloite itselleen. On luotava visio paremmasta yhteiskunnasta kuin -03 puoluekokouksessa, siis 1903 puoluekokouksessa, ja lähdettävä ajamaan sitä. Tämän vision voisi alkaa vaikka siitä, että suomalainen vuokratyöntekijä ansaitsee 8 tuntisen työpäivän, viikonloppuvapaan ja loman kertymään tekemästään työstä.