koulua. Vuonna 2009 Suomesta suljettiin 109 koulua, kirjoittaa päivän Hesari.Lainaan, "... Kun vuonna 1990 Suomessa oli vielä lähes 4500 koulua, viime vuonna kouluja oli alle 2900. Erityisesti pienet, alle 50 oppilaan suuruiset koulut, ovat vähentyneet. Vuonna 1990 niitä oli 2134, viime vuonna 739."
Viime viikkoina olemme ikätovereiden kanssa paljon pohtineet edellisen laman vaikutusta sukupolveemme. YLE Teemalta tuleva Lamastalgia teki tehtävänsä. Olemme se kuuluisa generation-X, joka ei sitten koskaan saanutkaan vakituista uraa, asuntovelkaa, Volvoa, kahta lasta ja labradorinnoutajaa, vaan jäi sivusta seuraamaan mitä ympärillä oikein tapahtui. Lama teki tehtävänsä ja kuuluisa edellinen sukupolvi viimeisteli työn omalla karulla valtataistelullaan. "Valtaa ei anneta, se otetaan", sanovat.
Sukupolveni valitsi kuitenkin jaloillaan ja lähti maailmaa kiertämään, kun työpaikkaa ei sitten maisteri-tutkinnosta huolimatta tullutkaan. Olemme se sukupolvi, joka vielä tänä päivänäkin etsii itseään ja elintilaa pätkätöiden, vuokra-asuntojen ja edellisten ja tulevien sukupolvien välissä. Olemme myös se "innovaation" sukupolvi, joka todella osaa ajatella "outside the box", tai yli tiedekuntarajojen kuten Suomessa sanotaan. Luokkakaverini ovat niitä ensimmäisiä TAIK'in insinöörejä tai POLIn taiteilijoita. Sukupolveni on myös se, joka ikuisen demarinuoren sanoin tulee kieltäytymään "ahneen sukupolven" eläkemaksuista ja elää globaalissa kylässä, eikä niinkään vaan "Suomessa" (heittomerkkeihin laitettuna).
Mutta onhan tämä nyt mielenkiintoinen kehityksen kierre, joka tuossa Hesarin otsikossakin elää. Kun 40-luvun nuoret rakensivat Suomen ja 60-lukulaiset valtasivat sen, niin 80-luvun nuoret jäivät sivusta ihmettelemään mitä oikein tapahtui kun lama tuli ja syrjäytti koko sukupolven yhteiskunnan perinteisistä rakenteista.
...Niin mihin tämä "Suomi" niminen globaali-kylä nyt oikein on menossa? Nyt -00 sukupolvi pakataan taas suurempiin ja suurempiin tulosyksiköihin jo ennen kuin osaavat sanoa "Hep!" Emmekö ole jo olleet tässäkin kehityksen hetkessä aikaisemmin?
Minä sentään pääsin Maunulan ala-asteelle, joka oli juuri puolitettu vain 900 oppilaan kouluksi kun Maunulan jengistä oli tullut liian väkivaltainen, asuinaluetta terrorisoiva, todellinen yhteiskunnan vaikuttaja. 80-luvulla ihmiset Maunulassa pelkäsivät mennä Ostarille ostoksille ja usein kouluunkin piti juosta pari pysäkkiä kauempaa, ettei joutunut jengin kanssa lähikontaktiin.
1 kommentti:
Tunnistan itseni tuosta muuten, paitsi että volvo ja asuntolaina on, ja maisterintutkinto vieläkin saavuttamatta..ü
Ehkä sitä olisi maailmalle tosiaan jäänyt, ellen olisi törmännyt nykyiseen mieheeni.
Koulujen lakkauttaminen riipaisee läheltä, oma -00 sukupolvemme opiskelee suuressa koulussa kuntakeskuksessa, vaikka oma koulu olisi ollut kilometrin päässä - vielä pari vuotta sitten.
Haikeudella muistelen omaa pientä Haariksen kouluamme. Ja suuntaus jatkuu, kaikesta pienten koulujen puolesta puhuvasta näytöstä huolimatta.
Ps. Mummi (sinikka-äitini) kirjoitti, että olemme joskus leikkineet yhdessä Riikosten kotipihalla. Oli kuullut radiosta mahdollisesta ylennyksestäsi tai nimityksestä.
Onnea vaan, jos pitää paikkansa!
Tärkeätä työtä näyt tekevän.
Blogisi löysin googlettamalla.
Hyvää kevättä!
t. virpi aarra
Lähetä kommentti