Hakkarainen pilasi Soinin tien pääministeriksi

Spekuloin aiemmassa blogissani, että helpoin tapa tehdä hallitus tässä uudessa poliittisessa tilanteessa olisi SDP:n ja PerSujen löytää toisensa. Vaihtoehto olisi lyhytnäköinen, mutta selvästikin houkutteleva, kun Kokoomus on vallantunnossaan paaluttanut sekä asiakysymykset että ministeri-salkut niin vahvasti itselleen. Soini taas olisi henkilökohtaisesti ollut näissä SDP:n ja PerSujen välisissä keskusteluissa erittäin vahvoilla pääministeriksi. Niin suurta on nyt kansansuosio ollut hänelle. Urpilaisen ja muiden SDP:n hallitusneuvottelijoiden olisi ollut vaikea vastustaa hänen vaatimuksiaan pääministerin salkusta. Toisaalta jos PerSut olisivat saaneet ykköspaikan, Demarit olisivat sitten saaneet kaiken muun. Pienemmät puolueet oltaisiin otettu täyttämään salkkujakoa.

Puhun imperfektissä, menneessä muodossa. Hakkarainen nimittäin, tämä 15 minuutin kuuluisuutta hamunnut takametsien tammitikka, pilasi Soinilta kaiken. Innosta puhkuen hän pölähti pitkän matkan takaa nakuttamaan kameroiden eteen neronleimauksensa. Harvinainen muuttolintu kun on, emme tule Hakkaraista sittemmin Suomen politiikassa näkemään.

Hakkarainen puheillaan pilasi Soinin tien pääministeriksi, koska SDP:llä ei ole nyt tämän julkisuuden jälkeen vaihtoehtoa tehdä yhteistyötä pelkästään PerSujen kanssa. Julkisuus ohjailee niin paljon nyky-politiikan valintoja, että SDP:n omat rivit rakoilisivat jos yhteistyötä ehdotettaisiin ainoastaan Hakkaraisten ja Halla-ahojen puolueen kanssa.

Hakkarais-raukka, vai pitäisikö sanoa reppana (www.rasistionreppana.fi), pelasikin nerokkaasti Kataisen ja Kokoomuksen pussiin. Enää ei SDP voi kilpailuttaa kahta mahdollista hallituskumppaniaan toisiaan vastaan, kumpi antaa paremman paketin yhteistyölle. Enää ei Soini voi yrittää vakuuttaa SDP:tä yhteistyöhön. Kokoomusta ei SDP voi enää jättää rannalle.

Kataisesta tulee siis pääministeri, mutta kuka SDP:stä ottaa valtionvarainministerin salkun? Entä kenestä tulee ulkoministeri? Petasiko Soini ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuudellaan itselleen ulkoministerin salkkua kolmen suuren hallituksessa? Entä mitä se sitten tarkoittaisi Suomen EU-politiikalle, erityisesti jos EU kriittisyydellä kansansuosiota hamuavasta Niinistöstä tulee Presidentti?

Seuraavina päivinä ja kuukausina nähdään miten Suomi-neitoa ohjataan. Selvää on, että Suomi on kovassa murroksen tilassa. Stabiilia tilannetta ei ole näköpiirissä ihan vähään aikaan. Pysyvällä epävakauden tilalla tulee olemaan myös vaikutuksensa talouteen.